torstain turinoita

Ensinnäkin kiitos kaikille kommenteista, on ihana saada teiltä kuulumisia.Lapset olivat ensimmäistä päivää koulussa ja oli kuulemma tosi kivaa. Me vanhemmat tuskailemme vielä koulumatkaa joka vie aikaa 45 minuuttia koska ajamme aina harhaan. Täällä kun moottoritielle pääseminen on jo saavutus sinänsä.

Kävimme tänään pyörähtämässä El Corte Inglesissä joka on suuri tavaratalo, vähän stokkan kaltainen. Täytyy kyllä sanoa että olin tulla hulluksi ruokaosastolla, siellä kun oli kaikkea mahdollista ja mahdotonta.Mums !

En ole tainnut täällä vielä mainitakaan että Ollilla todettiin sitten päivää ennen tänne lähtöä borrelioosi ja on reppana pieni tosi vahvalla antibioottikuurilla. Toivomme todella että menee sillä ohitse. Muistakaa tehdä punkkitarkastus, vaikka kohtahan siellä on talvi....hek, hek.

Täytyy sanoa että tämä täkäläinen lunki elämäntyyli saa koukkuunsa, ainakin siihen asti kun tulee ongelmia ja ne hoidetaan manana. Mutta tähän saakka ei ole suurempia ollut. Eikä muuten yhtään torakkaa. Eikä muita örkkejä.

Kello on tätä aikaa 21.50 ja pojat on menossa nukkumaan. Mies maalailee ja tunnelma on tosi lunki. Hyvin erikoista meidän perheessä. Ja erittäin tervetullutta !!!

muutama kuva

tässä talomme tästä suunnasta...tummien ikkunoiden takana on katettu terassi jossa syömme illallista, aamiaista, lounasta....siis syömme ;)

näkymiä kohti Fuengirolaa

talon sivustalla kukkii kauniita pensaita, yleisiä täällä.

ilta-aurinko...

niin hyvältä tuntuu niin hyvältä tuntuu...

Kello on 22.38, lämpömittari näyttää 24 astetta. Söimme pari tuntia sitten ulkoterassilla illallisen, gazpachoa ja lämppäreitä viinillä huuhdottuna. Saimme ihailla Fuengirolan kaupunkia, joka avautuu meille täältä Mijasin kukkuloilta. Näky on liikuttavan kaunis. Kyyneleet kyllä tirahtivat silmään, lapsetkin olivat niin onnellisen näköisiä. Olo on hervottoman hyvä, vaikkakin hieman hermostuttaa kun pitää oppia monia asioita. Esim ajamaan kouluun, jonne on 5 km matkaa. Helppo nakki suomessa mutta täällä meininki hieman eri ;) Kävimme tänään testaamassa super mercadon ja ei voi kuin sanoa että wau. Ihania kaloja, äyriäisiä, vihanneksia, hedelmiä. Meidän pihalla sitruuna-, appelsiini ja avokadopuut valmistelevat satoa. Kypsyvät kuulemme marraskuun aikoihin. Kaikin puolin kaikki hyvin, ei muuta voi sanoa.

epätodellinen olo

kyllä, olo on melko epätodellinen. kun pakkaa ja pakkaa ei tule ajatelleeksi edessä olevia asioita tai tätä elämänmuutosta. suurimmaksi osaksi se tuntuu erittäin hyvältä ja oikealta ratkaisulta. välillä tulee hervottoman hyvä fiilis jo pelkästä ajatuksesta. ensimmäinen hetki jossa tätä asiaa ehtii varmaan kunnolla pohtimaan on lento Malagaan. En tosin löydä mitään pelottavaa enkä askarruttavaa asiaa tässä muutossa. se on meidän perheelle tällä hetkellä elinehto. vaikka työt tulee siellä jatkumaan ja arkikin tulee vastaan, antaa erilainen ympäristö varmasti sen mitä olemme sieltä lähteneet hakemaankin. muutamia kiireettömiä hetkiä, viettää aikaa perheen kesken ja antaa aikaa parisuhteelle. tällä hetkellä olo on melkoisen hassu, aamuisin kun herään, havahdun ajatukseen, että hei, me ollaan lähdössä Espanjaan. joka kerta se kouraisee vatsaa positiivisessa mielessä.
espanjahan on minulle erityisen mieluinen maa. olen aina rakastanut espanjan kieltä ja sen musiikkia. sekä tietysti tätä temperamenttia jota minultakin löytyy joskus harmittavan paljon :). olen käynyt jopa muutaman flamenco tunnin mutta ne katkesi polvileikkaukseen, yllätys yllätys. olen ilmoittautunut jo espanjan kielen kurssille Fuengirolaan, olisi hienoa oppia tätä kaunista kieltä. tietty Fuengirola on melkoinen turistikohde, mutta talomme on parin kilometrin päässä keskustasta. parin kilometrin päässä on myös merenranta. olen täysin meri-ihminen, en voisi elää ilman meren läheisyyttä.
kaiken kaikkiaan olemme eläneet rankimman vuoden mitä koskaan on ollut. uskon ja luotan täysin siihen, että nämä tulevat kuukaudet tuovat iloa ja onnea minulle, miehelleni ja lapsillemme.

tukka putkella kaakeleita

kävin tänään valitsemassa laattoja. pinkaisin ensimmäisenä bauhaukseen. olihan siellä laattoja, en tosin tajunnut että niidenkin valinnassa pitää ajatella niin montaa seikkaa. ovatko sileitä vai ryppyisiä, tuleeko lunta päälle talvella, eli lentääkö peffalleen tai kuten myyjä sanoi perseelleen ! kun on pakkasta. meni tämäkin tyttö hiljaiseksi myyjän kielenkäytöstä. Löysin sitten kaakelin joka matkii luonnonkiveä. ihan nätti eikä kalleimmasta päästä, terassi kun tulee olemaan 40 neliötä. työhuoneeseenkin löysin aika basicin vaalean laatan tuomaan valoa. kävin tosin sitten laattapisteessäkin, hinnat olivat kolminkertaiset. Mutta ! nyt löysin värin jolla meidän talo tullaan maalaamaan. olen ostellut jo muutaman purkin eikä niiden sävyt vastanneet ollenkaan odotuksia, mutta nyt se löytyi. jos puhutaan maitokaakaosta, aika laihasta, ollaan lähellä talomme tulevaa väriä. heitin pari volttia (lue hyppäsin pari kertaa )ilosta ilmaan kun oikea väri vihdoin löytyi.
paukut alkavat olla vähissä kaiken tämän hässäkän jälkeen ja valitettavan paljon on vielä tehtävää. pullantuoksuinen äiti on vieras käsite tässä perheessä tällä hetkellä. ei vois vähempää kiinnostaa paistella lihapullia ja vääntää pottumuusia. tänään mennään parburgerille vääntään hampurilaisia ja makkaraperunoita.ja sitte taas pakataan.

salamiakkia....ja salamiakkia

kyllä, täytyy tunnustaa että olen käynyt satsaamassa läjäpäin lempparinamejani tänään kaupasta, viedäkseni ne mukanani Fuengirolaan, erityisesti salmiakkia. kuulun niihin, joilla salmiakin himo iskee niin lujaa, että ajan vaikka turkuun sitä hakemaan jos sitä ei kotoa löydy. sellaista tilannetta ei tosin ole vielä tullut eteen ettei tästä huushollista löytyis jonki sortin salmiakkia. en sentään ole kuitenkaan viemässä mukanani presidenttikahvia.....
hommat on siinä jamassa että olohuoneen lattia alkaa täyttymään muuttolaatikoista. kolme matkalaukkua on jo pakattu, keittiön tapetit valittu. löysin kaunista Sandbergin keltaraitaista tapettia, sellaista vanhanaikaista. kaunista ja hillittyä. meidän pieni suloinen sisustusliike Tre Små Rum on ollut aivan enkeli näissä tapettiasioissa. sain kaikki tapetit sieltä. ja myyjät tietää just mistä minä tykkään. jostain syystä :) mies lähti tänään taas helsinkiin ja palaa sunnuntaina kotiin. silloin raivataan telkkarit, tietokoneet ja kalusteet alta pois. nyt täytyy jatkaa hommia !

hyviä uutisia

Saatiin tyksistä vapauttava puhelinsoitto että kaikki on ok. Tänään kävi rakentajat ja rakennusmestari hiomassa viimeisiä yksityiskohtia. Miljoonia (lue kymmeniä) pieniä asioita, joita ei vielä ole päätetty mutta ehtii kuulemma vielä päättämään. Keittiöön tuli pieniä muutoksi, terassin laatat pitäisi päättää, työhuoneen lattia valita, keittiön tapetti, pihavalaistus,keittiön kaakelit.....ym ym. Nämä oli niitä juttuja jotka oli, hupsista, unohtunut, tai en ollut tullut ajatelleeksi. Mutta motivaatio on suuri, uusi kaunis koti ja elämä Espanjassa :) Mieheni ja terveiden lasten kanssa <3

tyksiä, vesisadetta....ja pakkaamista

Tulin juuri Laurin kanssa Tyksistä. Menimme sitten eilen lääkärillä koska päänsärky vain jatkui. Tyksistä soitettiin ja pyydettiin tulemaan aamulla sinne. Laurilta otettiin verikokeita sekä aivosähkökäyrä, kohtaus kun viittasi epilepsiaan, koska hän kouristeli. Huomenna sitten kuullaan mistä on kysymys vai että oliko tämä vain yksi kohtaus.
Vettä on satanut yötäpäivää jo lähes viikon. Pakkaaminen ei oikein edisty kun on tullut näitä mutkia matkaan, mutta nyt täytyy laittaa töpinäksi. Tietty kaikkea ei voi vielä pakatakaan koska täytyyhän täällä vielä jotenkin elääkin. Odotan yhä enemmän että päästäisiin lähtemään, lähinnä sitä että nämä työt olisi ohi ja pääsisi morjestaan aurinkoa. Ja nukkumaan. No, tästä miukumaukusta huolimatta asiat näyttää järjestyvän, kunhan vielä saisimme Laurille diagnoosin, että kaikki kunnossa.

viikko aikaa lähtöön

Huh huh ja huomenta ! Tähän touhuun on näköjään helppo jäädä nalkkiin. Lähtö lähenee kovaa kyytiä, niin hyvässä kuin pahassakin. Keskusteltiin miehen kanssa viime yönä pitkät pätkät tulevista muutoksista, kieltämättä vähän jännittää. Mies stressaa ja minä vaan luotan ja mietin mitä ruokia siellä on kiva kokata. Romanttisin ajatuksin liihottelen iltakävelyllä välimeren rannalla ja mies tuskailee työasisoissa. En suostu stressaamaan remontti tai kiertue asioita, olen tehnyt voitavani ja voin vain toivoa parasta. Ja jos ongelmia tulee, minustahan löytyy se taistelija joka kyllä keksii keinot ja tekee mitä vain ratkaistakseen ongelmat. Sisua on silloin valtavasti. Tosin ensin pitää parkua ja huutaa ja sitten voi ryhdistäytyä.
Viime yökin meni sitten vähän kiikun kaakun, meidän Lauri sai eilen pienen aivotärähdyksen pyörryttyään ! aamulla, ja löi pieni parka päänsä kynnykseen. Pää oli kovin kipeä ja olo oli huono. Yöllä sitten heräteltiin, lue herättelin, (mies ei herää mihinkään, ei edes tönimiseen) häntä muutaman kerran. Ollilla taas nousi punainen kuumottava laikku reiteen, oli ollut kaverin luona pellolla juoksemassa, ja nyt on sitten punkkiepäily, kun soittelin lääkäriin. Laikku kun on 10x10 cm. Ei auttanut antihistamiinit eikä muut. Tänään mennään lääkäriin. No joo, olen erittäin onnellinen ettei Laurille käynyt pahemmin, tästä tämä viikko pyörähtää käyntiin. Toivottavasti Ollikin saa hyviä uutisia. Nyt lähen keitteleen kahavit. Ja hei, laittakaa nimenne alle kun kommentoitte, koska rekisteröitymistä ei vaadita, ei kommentin lähettäjääkään näy. Tosin kyllä teidät sieltä melko hyvin tunnistaa :) Hyvää ja mukavaa viikon alkua kaikille ja voimia töihin.

voiko ihanammin aamun enää alkaa ?

sunnuntai aamu, ja jälleen, herätys kello 8.00. Vieressä olevan kirkon kellot alkavat kilkuttaan ja pauhaavat, kuten aina, yhtäsoittoa 20 minuuttia...MINÄ HALUAN NUKKUA ! En oikeasti ymmärrä tätä juttua, jumalanpalvelus kun alkaa vasta kello 10.00. Raahaudun unisena (ja kiukkuisena) alakertaan ja tervehdin muuttolaatikoita. Muuttoon on aikaa 9 päivää ja huusholli on sen näköinen ettei siellä ole tehty mitään. Kaikkea meidän ei toki tarvitse pakata, talomme laajennetaan ja rempataan sillä välin kun olemme Espanjassa. Kuitenkin lähes 50 laatikollista on pakattu tavaraa pois ja sitä hädin tuskin huomaa. Onkohan meillä hieman liikaa rojua ? Masentavaa, kuvittelin että olen saanut jotain ihan aikaiseksi. No, tänään palaa mies kotiin kolmeksi päiväksi pakkaamaan omia mappejaan säilytykseen. Firman työt pitäisi saada johonkin kuntoon, on rasittavaa miettiä laskutuksia ja palkkoja tämän rumban keskellä. No, kunhan sinne päästään on tämä sen väärti :)

meidän perhe

Olemme 5-henkinen perhe Paraisilta, 3 poikaa sekä minä Minna, ja mieheni, joka soittelee jazzia. Siis työkseen. Vietän paljon aikaa yksin lasten kanssa mieheni reissatessa ympäri suomea ja maailmaakin, välillä. Muutamme syyyskuussa espanjaan kahdeksaksi kuukaudeksi, mieheni lähtee vähän säveltämään ja vetämään henkeä kiireen kahleissa. Lapsemme menevät suomalaiseen kouluun. Teen itse töitä firmassamme, suunnitellen mm. levynkansia ja mainoksia. Arkemme pyörii melkoisen tavalliseen tapaan, lasten harrastusten ja koulun rytmittämänä. Tosin yrittäjänä säännölliset työajat ovat vieras käsite, työt ovat läsnä valitettavan paljon. Mutta toki hyviä ja mukaviakin asioita tähän liittyy. Eihän tätä muuten jaksaisi.