Rohkeutta olla heikko

Kun vein kirpputoripöydälleni lisää vaatteita ja kirjoja, otin pienen hetken ja kiertelin myös muiden pöytiä. Löysin kaksi ihanaa Jaska Jokusen kirjaa, jossa Schulz kertoi jokaisen sarjakuvan alussa miten kyseinen sarjakuva liittyi hänen elämänkokemukseensa. Jutut olivat vähintään yhtä hellyyttäviä kuin sarjakuvat itse.
Olen aina rakastanut Jaska Jokusta. Pientä pyöreäpäistä poikaa, joka miettii maailmanmenoa ja sitä miksi hän ei ole kuin muut. Sitä miksi hän ei onnistu, miksei hän saa valentine-päivän kortteja, miksei hän ole hyvä baseballissa. Ja varsinkin sitä, miten hän saisi sanottua pienelle punatukkaiselle tytölle hei. Niin hellyyttävä, kaikkine puuttuvine vahvuuksineen. Vahvuuksineen, joita hänellä on enemmän kuin monella muilla.
Mietin tänään myös omia heikkouksiani, jälleen kerran. Ja vahvuuksiani, niitäkin löysin muutaman. Toivoisin vahvuuksiini kuuluvan empatian, inhimillisyyden, epäitsekkyyden,kyvyn hyväksyä heikkoudet, itsessäni ja muissa, vilpittömyyden. Monesthan me erehdymme leimaamaan muut jo sen perusteella että hän on inhimillinen. Eli juuri sellainen, joka tekee virheitä ja on ihan oma itsensä miettimättä sitä mitä muut siitä pitää. Haluamatta tai ymmärtämättä sitä ettei muut sitä ihan "arvosta". Arvostushan lähtee nykyään helposti siitä mitä joku voi meille antaa ja mitä hyötyä tästä "ystävyydestä" voisi minulle olla. Olisi tärkeää arvostaa toisessa myös kykyä olla vilpitön. Minä ainakin ihailen ihmisiä jotka tunnustavat suoraan ettei heillä ole hajuakaan asiasta mistä "kaikki" tietävät kaiken ja vieläpä monesti nauraa itselleen. Tällaiset ihmiset on rakastettavia ja rohkeita, ja kadehdin heidän rohkeuttaan. Niin monesti on sortunut muka tietämään asiasta tietämättä siitä yhtään mitään. Ei ole rohkeus riitänyt sanomaan että en ole koskaan kuullutkaan. Kait se tämäkin jonkun sortin inhimillisyyttä sitten on...kuten sekin kuinka punatukkainen tyttö puree kynäänsä....

Ihmettelee....

...että lukeekohan tätä blogia koskaan kukaan... ?

Vuosi sitten....

...pakkailin tavaroita Espanjaan muuttoa varten ja pois taloremontin tieltä. Nyt on Espanja takana ja talo pientä pihafiksausta vaille valmis. Enpä olisi uskonut että joskus todellakin tämä kaikki toteutuu. Varsinkaan tämä koti, joka meillä nyt on. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Pihasta tuli todella kaunis ja kiva, sillä on nyt paljon enemmän käyttöä kuin ennen. Sisälle saatiin tarvitsemaamme tilaa ja keittiöunelmani toteutui. Laitan kuvia talosta ja pihasta hieman myöhemmin tulemaan.
Mies on yhä Alaskassa ja palaa viikon kuluttua. Olen hoidellut yhtä sun toista asiaa, auton huoltoa, joulukiertuetta (tehnyt lehtimainokset, lähettänyt 84 mainoskirjettä sähköpostina, postittanut konserttilippuja, varannut ensivuoden joulukiertueen konserttisalit), pihan suuunnittelua, fiksaillut kirpputoria, taistellut tukkeutuneen viemärin kanssa, hoitanut sairasta lasta, polkaissut kkky:n käyntiin hallituksen kanssa, ilmoittanut breikkaajamme musikaaliin, leiponut mustikkapiirakoita, kerännyt luumuja ja omenoita, sekä tietenkin muut arjen askareet kuten ruuanlaitto, pyykinpesu ym, ym. Ja tietenkin, käynyt Sportsgymillä ja kävelyllä, sauvojen kanssa ja ilman. Energiaa on valtavasti ja loikin kuin kani paikasta toiseen. Tekemisen vimma on valtava. Se täytyy nyt hyödyntää, ainakin töiden osalta, kun myyn joulukonsertteja. Tällä vimmalla vois saada jotain jo aikaiseksikin :)

Kävelyllä

Lähdin sunnuntai-iltana kävelylle kamerani kanssa. Ilma oli todella kaunis, aurinko paistoi ja oli lämmintä. Tuuli puhalsi melko puhisten, tuodessaan mukana aavistuksen syksyn tuoksuja. Mieli lepäsi. Nuuhkin ilmaa ja pysähdyin välillä merenrantaan istumaan ja katselin aaltoja ja kimmeltävää merta. Niin kaunista. Olo oli todella hyvä.
Olo on hyvä tälläkin hetkellä. Olen ollut pari päivää auttamassa ystäviäni ja olen saanut aloitettua liikunnan. Olin maanantaina naisten kuntopiirissä ja samalla hankin vuoden kortin kuntosalille, jossa voi harrastaa myös monenlaista jumppaa, tanssia ym. Olen tosi iloinen tästä hankinnasta ja aion käyttää korttia ahkerasti :)