Tänään alkoi lasten syysloma. Pieni hengähdystauko oppilaille ja opettajille, etenkin heille. Paranin sitten vihdoinkin sitkeästä taudistani, joka osoittautui virusperäiseksi aivokalvontulehdukseksi. Ei niin vaarallinen kuin bakteeriperäinen, mutta erittäin ikävä seuralainen kovan päänsäryn kera. Sain eilen kodin siivottua, tamppasin ja tuuletin petivaatteet ja matot ja jynssäsin suuressa hurmoksessa joka nurkan. Kun pääsin eroon 9 päivän päänsärystä olin valmis mihin tahansa toimintaan. Ja mikäs siinä hyödyntää puuska siivoamisen merkeissä.
Mutta tänään en siivoa. Kävin pienellä kävelyllä ja annoin raikkaan pohjoistuulen puraista poskia. Ihanan friski ilma vaikkakin jo melko kylmä. Ponkaisin Reimariin ja pujahdin sulavasti Alkoon. Hain pari pulloa punaviiniä, toisen vein opettaja ystävälleni juhlistaan pientä syyslomaamme. Sitten hain pienen palan homejuustoa, hieman rypäleitä ja jess, siinäpä sitä on pientä iloa illaksi. Oishan nämä tietenkin kiva jonkun kanssa jakaa, mutta nyt mussutan nämä yksinäni. Rrrakastan juustoja mutta meidän naisparkojen on vain pakko ajatella niitä linjoja. Mutta ei onneksi aina !!! Mukavaa syyslomaa teille kaikille, nautitaan elämästä, pienilläkin asioilla tulee hyvä mieli. Esimerkiksi viinillä ja juustolla.... ;)
Mies läksi taas hakeen voita leivän päälle pariksi viikoksi. Minä jäin potemaan ärhäkkää virusta 39 kuumeen kera. Olisihan se ollut kiva että olisi ollut joku paijaamassa, saati sitten käymässä kaupassa ja laittamassa ruokaa. No, onneksi lapset ovat noin isoja ja melkoisen itsenäisiä. Tämä on niin tuttua, juuri kun perävalot katoaa Kankurinkadun mutkaan niin ainakin joku oksentaa.Ja siitä se sitten lähtee. Mutta kuten sanottu, vaikeimmat ajat takana kun lapsista on kasvanut nuoria miehenalkuja.
Ennen minua ärsytti tietenkin suunnattomasti kun mies alkoi pakata laukkuaan. Kotona oleminen kolmen alle neljävuotiaan kanssa pisti jaksamisen koville. En halunnut kuulla hotelliaamiaisista, kuvitella toisen nukkuvan puhtaissa lakanoissa, juovan kahvinsa lämpöisenä, hyvin nukutun yön jälkeen. Ja nämä reissut kun eivät olleet parin päivän juttuja vaan vähintäänkin aina viikon pari kiertueita. Otti totaalisesti pattiin kun toinen sai nukkua. Toisella oli kivaa ja mukavaa, luuri lensi lennokkaasti korvaan jos minulle erehdyttiin kertomaan että ollaan gin tonicilla ja kohta mennään syömään. No, mies oppi läksynsä ja vaikeni moisista tapahtumista.
Niinpä, sitä se väsymys saa aikaiseksi. Enkä todellakaan tajunnut vielä tuolloin, kuinka ärsyttävää ja rankkaa kiertäminen voi olla. Istua 10 tuntia pikkubussissa basson kaula 10 sentin päässä, odottaa lentokentillä tunteja, pakata joka aamu tavarat kasaan ja siirtyä uuteen paikkaan.
Tänään tajuan sen oikein hyvin. Säälin miestäni kun hän väsyneenä pakkaa tavaroita ja herää aamuyöllä. Soittaminen on tietty kivaa mutta se kaikki muu...
Minulle yksinolo on joskus helpompaa ja joskus vaikeampaa.Joskus on ihan kiva laitella rauhassa kotia kuntoon ja puuhata omia juttuja. Mutta kummasti sitä kuorsausta tulee vaan ikävä viimeistään muutaman yön jälkeen. Tästä eteenpäin mies on kotona 1,5 viikkoa pikkupätkissä joulukuun 15 asti. Ja nyt on kiva kuulla että jos mies on nukkunut hyvin ja viettänyt muutaman kivan hetken soittajakaverien kanssa. Tosin keikoillahan ne illat menee mutta toivottavasti sieltä löytyy pieniä rakoja myös rentoutumiseen...
Miehistä puheenollen, katsokaapa ensimmäistä kuvaa...pojat on poikia :)
Tänään alkoi lasten syysloma. Pieni hengähdystauko oppilaille ja opettajille, etenkin heille. Paranin sitten vihdoinkin sitkeästä taudistani, joka osoittautui virusperäiseksi aivokalvontulehdukseksi. Ei niin vaarallinen kuin bakteeriperäinen, mutta erittäin ikävä seuralainen kovan päänsäryn kera. Sain eilen kodin siivottua, tamppasin ja tuuletin petivaatteet ja matot ja jynssäsin suuressa hurmoksessa joka nurkan. Kun pääsin eroon 9 päivän päänsärystä olin valmis mihin tahansa toimintaan. Ja mikäs siinä hyödyntää puuska siivoamisen merkeissä.
