What goes up, must come down

Ihana Tyrsky ! Ei ollenkaan tyrskyisä, vauhdikas ja mukavan pehmeä.

Tottakai ajamaan autoilla ! Kyllä miehet virnuili ku mammat ajo !



Tornado, my tornado ! Niin ihanan kamala !

Ja taas mentiin !

Iki-ihana ketjukaruselli !


Äitini tuli meille kylään. Viikon kotona puuhailun jälkeen päätimme yllättää lapset ja viedä heidät Särkänniemeen. Sain halvan hotellipaketin joka tarjosi myös rannekkeet edullisesti. Kiva, ei tarvinnut lähtä ajamaan takaisin samana iltana.
Ja kyllä meillä oli hauskaa. Lapset menivät omia teitään ja minä lähdin äitini kanssa. Ajattelin että tuleekohan tästä rauhallinen laitekierros, äidilläni kun on ikää 71 vuotta. Mutta eipäs tullut. Äitinihän lähti kanssani joka paikkaan, Tornadoa myöten. Hän sai kunnon läpyjä nuorisolta jotka silminnähden ihailivat äitini hurjapäisyyttä.
Olen itse aina ollut suuri huvipuisto-fani. Kaikkea on täytynyt kokeilla vaikka on kuinka pelottanut. Ja loppujen lopuksi olen nauttinut tyhmänrohkeasta päästäni. Kokeilunihan ei ole rajoittuneet pelkästään huvipuistoon, parikymppisenä hyppäsin muutaman kerran laskuvarjolla. Vanhemmilleni en tietenkään asiasta kertonut, kävin salaa kurssin ja hyppäsin salaa. Se oli helppo salata koska asuin jo omillani. Kokemus oli todella hieno. Kun ensimmäistä kertaa leijailin varjoni varassa taivaalla, liikutuksen kyyneleet valui virtanaan. Niin kaunista oli olla maan ja taivaan välillä. Enää en taida laskuvarjoilla mutta huvipuistoissa taidan käydä ainakin 71 vuotiaaksi...

Reippahasti käypi askeleet !

Nyt riitti plösöily ! Olen lopen kyllästynyt tähän jumittumiseen. Täytyy keksiä jotain virikkeitä, muuten pää sekoaa. Kesäkilot painaa ja vaatteet puristaa. Jätin hyvästit mussutuksille ja oluelle (lukuunottamatta saunaolutta). Se näyttää tehoavan. Olo on jo paljon parempi, vatsakin kiittää. Kuten moni tietää vatsani on oikukas, laktoosi-intoleranssin lisäksi vatsa oikuttelee mitä milloinkin. Jos liikkuminen jää, kaikki tyssää. Muutenkin huomaan painavani vain töitä, juoksevani kaupassa, laittavani ruokaa, höyryäväni piharemontin parissa ja hoitelevani sitä sun tätä. Elämäni kun on liki yksinhuoltajan veroista. Olen unohtanut itseni ja se kostautui mielialan laskulla. Tajusin että myös minä tarvitsen hoitoa ja huolenpitoa. Ja kukas sitä paremmin minulle suokaan kuin minä itse.
Niinpä päätin sitten ottaa itseäni niskasta kiinni. Unohdin vaihtoehdon B eli pillerit. Mieliala olisi kiva saada kohoamaan muulla konstilla. Joten päätin ilmoittautua Sportsgymille naisten kuntopiiriin ja Bailatinoon. Ja jos suinkin ehdin ja jaksan, haluaisin rueta lukemaan espanjaa. Mutta liikaa ei saa olla ettei harrastuksistakin tulisi stressiä. Pelkkä ajatuskin omista hetkistä kuntoilun parissa nostattaa suupieliä. En ole oikein koskaan harrastanut mitään, mitä nyt joskus vatsatanssia ja laskuvarjohyppelyä. Nyt on sen aika, minä tarvitsen tätä nyt. Juuri nyt.

3 pojan äidin onnea !

Terveiset nokkospuskasta !

Huh, huh ! Viikonloppu oli taas aika vilkas, hieman tavanomaista vilkkaampi. Olen käyttänyt reilusti aikaani jälleen yrittäessäni takoa pojille elämänohjeita. Nyt kun he menevät ominpäin vähän joka paikkaan, olen vannottanut että sovittuja sääntöjä noudatetaan. Pakkohan se on päästää irti ja koittaa luottaa. Mutta ei voi mitään että raivostuttaa kun hölmöillään oikein olan takaa. En voi sanoa että olisin itse ollut mitenkään rauhallinen, olin oikea rämäpää. Aina jostakin paikasta joku paikka auki ja verta tuli. Mutta sitä enemmän vannotan poikia noudattaan sovittuja sääntöjä. Tottakai jotain täytyy vähän kokeilla mutta välillä menee todella överiksi. Itsensä hillitseminen on silloin todella vaikeaa ja todella harvoin se minulta valitettavasti onnistuu. Mutta aina ei tarvitse onnistuakaan, ihminen se on äitikin eikä aina tarvitse jaksaa.
Nuorimmaisemme kävelee unissaan ja oli yksi yö Kankurinkadulla bokserit jalassa kello 3. Viime yönä hän sitten hortoili vaatteet päällä neljän maissa ympäri kotia. Vein hänet sänkyyn enkä uskaltanut nukkua. Pelkään että hän karkaa taas ulos. Virittelen jotain juttua ulko-oveen ettei siitä mentäs noin vaan. Tänään hän oli sitten päättänyt uida Bläsnäsistä Norrbyhyn, satoja metrejä. Välissä väylä, josta veneet vetää tuhatta ja sataa. Teki mieli suoraan sanottuna antaa korville. Nyt ollaan viikko arestissa. Keskimmäisemme sitten sukelsi nokkospuskaan. Käsi oli aika karmean näköinen. Poika kun on muutenkin kovin allerginen, sai sitten aika kovat reaktiot. No, tämmöistä tällä erää, ei tämä siitä pahimmasta päästä mutta saa kyllä äidin sydämen komppaamaan välillä aika lujaa...

Pidän kovasti tästä Eva Dahlgrenin laulusta. Siihen liittyy muistoja ja se vie minut muistojen luokse...Herkkä ja kaunis, tätä kuuntelen vain tietyissä tilanteissa. Yksin ja hiljaisuudessa.


Hellre ett liv i en skog
Med dej där man är gömd
Än ett liv bland alla
Där man är glömd
Hellre en solig morgon
Med ditt ljus
Än en solig morgon
Alla utom du
Hundra tårar i min hand
Från dej
Än att du skrattar
I nån annans famn
Hellre hundra mil bort
Och jag vet var du är
Än att du är nära
Ändå inte här
Jag vill att du tror mej
En endaste gång
Försök förstå mej
Du gör dagen så lång
Så ändlöst lång
Jag kan höra dej skratta
Se din mun le
Dina ögon lever
Åh säg att du är med
Att vi delar samma resa
Och styr mot samma mål
Kom ta min hand
Vi gör världen till vår
Säj att du smeker min kind
För att du tycker om
Att jag kan ge av mej själv
Till den jag tycker om
För du kom med livet
Du ger och jag tar
Du kom med sommar'n
Du är allt jag har

Kotona, mutta...vielä on kesää jäljellä

KESÄLLÄ: vietettiin Ollin 11-vuotissynttäreitä

hassuteltiin ja juhlittiin

nautittiin merestä ja sen tyyneydestä ja tyrskyistä


uitiin yyterissä
tavattiin amerikan serkut...

...sekä olin myös heidän lapsenvahtinaan, vanhemmat pääsivät vähän huilimaan toiselle mantereelle

poimin 15 litraa mustikoita lasten kanssa. Ihan kiva kesä ;)


Ihanaa, kotona ollaan ! Palasimme tänään kotiin, reissut on reissattu. Ihana ajatus että voi nyt pysähtyä eikä tarvitse pakata, pakata, pakata.... Minulla on onni jäädä kotiin mutta mies toki aloittaa tiiviin reissaamisen ja on poissa lähes koko syksyn. Mutta, olihan minulla ihana kesä. Nautin kiireettömistä aamuista, minä kun olen toivottaman aamu-uninen. Tahdon heräillä rauhassa ja kietoutua vielä hetkeksi viileän peiton kainaloon.
Kesä sujui ilman suurempia kommelluksia. Lapset olivat terveitä ja minä olin terve. Saimme nauttia kiireettömistä päivistä, uida, syödä jätskiä, sotkeentua hiekasta, tavata sukulaisia, herkutella ihanasta kesäruuasta, etenkin uusista potuista.
Tuli nukuttua pitkästä aikaa myös teltassa. Kyllä oli ihana kuunnella tuulen huminaa ja nukahtaa raittiissa ilmassa. Siis teltta oli kyllä oikea teltta mutta verkon ansiosta pidin teltan suun auki läpi yön lämpimästi pukeutuneena. Pienenä tyttönä en ollut lainkaan innostunut telttailusta. Muut kaverit painelivat hotelliin ja me yövyimme aina teltassa, hyttysten ininän saattelemana ja isän kuorsausta kuunnellessa. Ahdastakin oli. Toki silloin oli hauskaa kun olin siskojen kera ja kikatettiin pitkälle yöhön.
Koulut lähestyy alkamistaan ja arkii tempaa pian mukaansa. Sain lisää töitäkin ystäväni Martta-hotellista Nauvosta, jossa vietän elokuun lopun ja ehkäpä syyskuunkin. Koti-ja kouluyhdistys myös käynnistyy koulun alkamisen myötä ja firman työt odottaa tekijäänsä. Tätä ennen kuitenkin poimin vadelmat ja mustaherukat, mustikat on jo poimittuna ja pakkasessa. Tervetuloa syksy, nyt taas kuntoileen ja maisteleen elämää kynttilöiden valaisemana. Mutta ensin nautitaan tästä kesästä, jota on vielä jäljellä, eikös ookki ?