3 pojan äidin onnea !

Terveiset nokkospuskasta !

Huh, huh ! Viikonloppu oli taas aika vilkas, hieman tavanomaista vilkkaampi. Olen käyttänyt reilusti aikaani jälleen yrittäessäni takoa pojille elämänohjeita. Nyt kun he menevät ominpäin vähän joka paikkaan, olen vannottanut että sovittuja sääntöjä noudatetaan. Pakkohan se on päästää irti ja koittaa luottaa. Mutta ei voi mitään että raivostuttaa kun hölmöillään oikein olan takaa. En voi sanoa että olisin itse ollut mitenkään rauhallinen, olin oikea rämäpää. Aina jostakin paikasta joku paikka auki ja verta tuli. Mutta sitä enemmän vannotan poikia noudattaan sovittuja sääntöjä. Tottakai jotain täytyy vähän kokeilla mutta välillä menee todella överiksi. Itsensä hillitseminen on silloin todella vaikeaa ja todella harvoin se minulta valitettavasti onnistuu. Mutta aina ei tarvitse onnistuakaan, ihminen se on äitikin eikä aina tarvitse jaksaa.
Nuorimmaisemme kävelee unissaan ja oli yksi yö Kankurinkadulla bokserit jalassa kello 3. Viime yönä hän sitten hortoili vaatteet päällä neljän maissa ympäri kotia. Vein hänet sänkyyn enkä uskaltanut nukkua. Pelkään että hän karkaa taas ulos. Virittelen jotain juttua ulko-oveen ettei siitä mentäs noin vaan. Tänään hän oli sitten päättänyt uida Bläsnäsistä Norrbyhyn, satoja metrejä. Välissä väylä, josta veneet vetää tuhatta ja sataa. Teki mieli suoraan sanottuna antaa korville. Nyt ollaan viikko arestissa. Keskimmäisemme sitten sukelsi nokkospuskaan. Käsi oli aika karmean näköinen. Poika kun on muutenkin kovin allerginen, sai sitten aika kovat reaktiot. No, tämmöistä tällä erää, ei tämä siitä pahimmasta päästä mutta saa kyllä äidin sydämen komppaamaan välillä aika lujaa...