Mies läksi taas hakeen voita leivän päälle pariksi viikoksi. Minä jäin potemaan ärhäkkää virusta 39 kuumeen kera. Olisihan se ollut kiva että olisi ollut joku paijaamassa, saati sitten käymässä kaupassa ja laittamassa ruokaa. No, onneksi lapset ovat noin isoja ja melkoisen itsenäisiä. Tämä on niin tuttua, juuri kun perävalot katoaa Kankurinkadun mutkaan niin ainakin joku oksentaa.Ja siitä se sitten lähtee. Mutta kuten sanottu, vaikeimmat ajat takana kun lapsista on kasvanut nuoria miehenalkuja.Ennen minua ärsytti tietenkin suunnattomasti kun mies alkoi pakata laukkuaan. Kotona oleminen kolmen alle neljävuotiaan kanssa pisti jaksamisen koville. En halunnut kuulla hotelliaamiaisista, kuvitella toisen nukkuvan puhtaissa lakanoissa, juovan kahvinsa lämpöisenä, hyvin nukutun yön jälkeen. Ja nämä reissut kun eivät olleet parin päivän juttuja vaan vähintäänkin aina viikon pari kiertueita. Otti totaalisesti pattiin kun toinen sai nukkua. Toisella oli kivaa ja mukavaa, luuri lensi lennokkaasti korvaan jos minulle erehdyttiin kertomaan että ollaan gin tonicilla ja kohta mennään syömään. No, mies oppi läksynsä ja vaikeni moisista tapahtumista.
Niinpä, sitä se väsymys saa aikaiseksi. Enkä todellakaan tajunnut vielä tuolloin, kuinka ärsyttävää ja rankkaa kiertäminen voi olla. Istua 10 tuntia pikkubussissa basson kaula 10 sentin päässä, odottaa lentokentillä tunteja, pakata joka aamu tavarat kasaan ja siirtyä uuteen paikkaan.
Tänään tajuan sen oikein hyvin. Säälin miestäni kun hän väsyneenä pakkaa tavaroita ja herää aamuyöllä. Soittaminen on tietty kivaa mutta se kaikki muu...
Minulle yksinolo on joskus helpompaa ja joskus vaikeampaa.Joskus on ihan kiva laitella rauhassa kotia kuntoon ja puuhata omia juttuja. Mutta kummasti sitä kuorsausta tulee vaan ikävä viimeistään muutaman yön jälkeen. Tästä eteenpäin mies on kotona 1,5 viikkoa pikkupätkissä joulukuun 15 asti. Ja nyt on kiva kuulla että jos mies on nukkunut hyvin ja viettänyt muutaman kivan hetken soittajakaverien kanssa. Tosin keikoillahan ne illat menee mutta toivottavasti sieltä löytyy pieniä rakoja myös rentoutumiseen...
Miehistä puheenollen, katsokaapa ensimmäistä kuvaa...pojat on poikia :)
5 kommenttia:
Oi kyllä, eräänlaisen "keikkatyöläisen" vaimona ymmärrän. Meillä Mies saapui juuri ma. yhdistetyltä työ/huvimatkalta. Jaksoin mainiosti yksin lasten kanssa, mutta kun kotiintulon jälkeisenä aamuna Mies sanoi, että voisitko sinä herätä ja laittaa lapset kouluun kun hän on "Niiiin Väsynyt"; ei vaimo enää ymmärtänytkään =/ Ikävä ihminen ;)
Voimia sinne tulevaan talveen. On totta, että kun lapset kasvaa, tässä helpottaa.
Huiiii, olipas rohkea mies ;) MInäkin kyllä ilmottelen aina että kyllä ne aplodit loppuu sitten tuohon kotiovelle... :)
Hyvä kuvapari!
Meillä on just nyt yksi oksentava kotona. Ja vanhin lähti tänään takas kouluun oltuaan kotona pari päivää sairaana. Ja tuo kolmas sitten, kaksi antibioottikuuria takana ja edelleen köhii, viedään korvaspesialistille maanantaina.
Että semmosta. Onneksi meillä tuo mies kuitenkin nykyään reissaa vähemmän.. vaikka varmaan kohta taas ilmoittaa joutuvansa Kiinan reissulle. Jospa nuo lapset sairastaisivat sitten pöpönsä ensin alta pois.
Moi Memmu. Tuomaksellako on ongelmia korvien kans ? Pitäskö sille laittaa putket korviin ? VaI onko sillä jo ? Tuo oksennustautiki on kyllä tosi kiva...Ite poden vielä tautiani, meen tänään taas lekurille...Koitahan sinä säilyä terveenä !!
Tuomakselle on laitettu kahteen otteeseen putket, nyt vissiin sitten laitetaan kolmannet..
Lähetä kommentti