Mieli on ollut viime aikoina vähän niin ja näin. Onneksi olen kuitenkin pitänyt kiinni harrastuksestani, eli kuntosalista ja jumpista. Siunattu Sports Gym. Olen myös käynyt paljon kävelyllä ja kelannut asioita mutta antanut myös mielen levätä. Työasiat ja lasten terveys stressaa. Meillä ei ole ollut sikainfluenssaa, ainakaan vielä. Ja kaksi astmaatikkoahan rokotettiinkin, samoin minut. Yhdelle lapsista sitä ei voinut antaa koska päällä oli/ on vakavia allergisia reaktioita. Mieltä ei kovin paljon paranna se että Laurin pyörä varastettiin Puntin edestä perjantaina. Valvontakamera ei onnistunut nappaamaan varasta. Minua suututtaa ja surettaa valtavasti. Puhkuin raivoa kun kuulin asiasta ja olin valmis vetämään turpaan varasta. Poliisilla käyty, mutta minkäpä ne asialle mahtaa. Neuvona että käyn läpi koulun pyörätelineitä ja ympäristöä ainakin tämän viikon. Vähintään haluaisin päästä katsomaan tätä voroa silmiin ja kysymään että MIKSI ? Luulenpa että tämä liittyy aiempiin murheisiimme, Mikko kun oli pyörällä perjantaina liikkeellä. Olen muutenkin sellainen, että haluaisin ratkoa kaikki asiat juurta jaksain. Ja silmästä silmään. Ainahan se ei onnistu ja herättää joissakin ärsytystä. Mutta kun minun on vaikea haudata käsittelemättömiä asioita. Joskus sitä vaan täytyy ja hyväksyä se että tämä ratkaistiin nyt näin. En tahdo velloa, vaikka siihenkin olen valitettavasti sortunut, mutta tahdon selvittää ja puhua. Tahdon sanoa miltä minusta tuntuu ja miten minä koen asian.Ja tietenkin kuulla vastapuolen mielipiteen. Kun sitten jää syntipukiksi kahakkaan eikä saa asioita selvittää tuntuu tosi kurjalle. Mutta ainahan ei tarvitse minunkaan olla mahdoton ja vääntää väkisin... Antaa ajan olla ja antaa ajan mahdollisesti parantaa...Niin että voi taas katsoa silmiin.
Ihanat ystäväni ! Minun toppi on hieman valahtanut paidan alta... ;)
Tapakset !
Järjestin lauantaina naistenillan. Nyt kun mieskin on matkoilla kolme viikkoa, ajankohta oli mainio. Ja luulenpa, että tähän aikaan vuodesta on ihan kiva tehdä jotain arjesta poikkeavaa. Kutsuin 14 naista ja 12 tuli. Olin erittäin iloinen. Päätin tarjota tapaksia Espanjan muistojen kunniaksi. Niitä tulikin sitten väännettyä pari päivää. Hyvin ne teki kauppansa josta kokille tuli tietenkin iloinen mieli.
Ilta aloitettiin caipirinja drinkeillä ja sitten syötiin. Viiniä, skumppaa ja välillä vähän vettä. Välillä vähän lauleskeltiin. Ilta oli todella onnistunut ! Naurunremahduksia, kikatusta, rentoutumista, iloa, haleja, sinä olet minulle tärkeä ja minä pidän sinusta- osoituksia. Joukossa oli monia jotka eivät olleet viimekerralla mukana, tämä kun oli toinen kerta, mutta sitä ei kyllä huomannut. Tuntui kuin tätä olisi tehty aina, niin kiva ja hyvä fiilis oli. Tästä täytyy tehdä perinne..... Talo on kovin hiljainen, mihin se kikatus ja käkätys katosi ?
Kun uni haparoivin sormin luomet yhteen sulattaatulet mieleen huolettomin askelinOn jälleen kesäyö ja rannan tuoksu tihkuu kuusamaahymyilet taas niin kuin silloinkinEn enää muista kasvojas tai mitä mulle sanoitkaanmutta muistan miten katsoitmiten sait mut hehkumaanKun katsoit minuunkaiken muun mä unohdinKun katsoit minuunvain sinun olla halusinKun katsoit minuunsytyin sylissäs ja paloinSilloin rakastaa sua aloinkun sä katsoit minuun hetken niinSaatan nähdä jälleen kuinka juokset mereen nauraenja kun käännyt valo saa sut säihkymäänSä olet nuori täynnä voimaa katsot minuun kutsuenen estele tuun syliis sykkiväänEn enää muista vuosiaoot tässä unen verran vainenkä kadu sitä koskaanmitä sinulta mä sainKun katsoit minuunkaiken muun mä unohdinKun katsoit minuunvain sinun olla halusinKun katsoit minuunsytyin sylissäs ja paloinSilloin rakastaa sua aloinkun sä katsoit minuun hetken niinEi mikään muu voi merkitäkään enempääsen katseen tuntu tuskin koskaan häviääKun katsoit minuunKun katsoit minuunkaiken muun mä unohdinKun katsoit minuunvain sinun olla halusinKun katsoit minuunsytyin sylissäs ja paloinSilloin rakastaa sua aloinkun sä katsoit minuun hetken niin
Olimme viikonlopun jälleen Helsingissä. Kävimme koko perhe teatterissa nauttimassa ripauksen kulttuuria. Nautin todella paljon.
Olen aina tykännyt Helsingistä. Paraisille muutettuamme sinne jäi tukuttain lämpimiä muistoja, siellähän me asuimme Antin kanssa ja siellä syntyivät myös Mikko ja Lauri.
Helsinki on kulttuuritarjontansa lisäksi erittäin kaunis kaupunki. Joka kerran kun menen sinne tuoksuttelen nostalgisia tuoksuja ja kävelen kaupunki ristiin rastiin, unohtamatta tietenkään Seurasaarta.Jotenkin mieli on aina hieman haikea kun lähden sieltä pois. Olo onkin aika ristiriitainen, välillä olisin valmis muuttamaan takaisin Helsinkiin ja välillä en lähtisi sinne millään. Onkin aika hassua että mieli voi jakautua niin kahtia. Mutta kyllä minä kaipaan niitä kahviloita, divareita ja ihania ravintoloita. Saa nähdä mihin elämä vie, siellähän se meidän koti yhä on. Tosin en raaski kyllä tästä talosta luopua, joten ehkäpä jatkamme samaan tahtiin, kahden kodin välillä. Olen kyllä todella onnellinen kun tähän on mahdollisuus. Niin että kumpi, maalaishiiri vai kaupunkilaishiiri ?
