Harmittaa

Mieli on ollut viime aikoina vähän niin ja näin. Onneksi olen kuitenkin pitänyt kiinni harrastuksestani, eli kuntosalista ja jumpista. Siunattu Sports Gym. Olen myös käynyt paljon kävelyllä ja kelannut asioita mutta antanut myös mielen levätä. Työasiat ja lasten terveys stressaa. Meillä ei ole ollut sikainfluenssaa, ainakaan vielä. Ja kaksi astmaatikkoahan rokotettiinkin, samoin minut. Yhdelle lapsista sitä ei voinut antaa koska päällä oli/ on vakavia allergisia reaktioita. Mieltä ei kovin paljon paranna se että Laurin pyörä varastettiin Puntin edestä perjantaina. Valvontakamera ei onnistunut nappaamaan varasta. Minua suututtaa ja surettaa valtavasti. Puhkuin raivoa kun kuulin asiasta ja olin valmis vetämään turpaan varasta. Poliisilla käyty, mutta minkäpä ne asialle mahtaa. Neuvona että käyn läpi koulun pyörätelineitä ja ympäristöä ainakin tämän viikon. Vähintään haluaisin päästä katsomaan tätä voroa silmiin ja kysymään että MIKSI ? Luulenpa että tämä liittyy aiempiin murheisiimme, Mikko kun oli pyörällä perjantaina liikkeellä. Olen muutenkin sellainen, että haluaisin ratkoa kaikki asiat juurta jaksain. Ja silmästä silmään. Ainahan se ei onnistu ja herättää joissakin ärsytystä. Mutta kun minun on vaikea haudata käsittelemättömiä asioita. Joskus sitä vaan täytyy ja hyväksyä se että tämä ratkaistiin nyt näin. En tahdo velloa, vaikka siihenkin olen valitettavasti sortunut, mutta tahdon selvittää ja puhua. Tahdon sanoa miltä minusta tuntuu ja miten minä koen asian.Ja tietenkin kuulla vastapuolen mielipiteen. Kun sitten jää syntipukiksi kahakkaan eikä saa asioita selvittää tuntuu tosi kurjalle. Mutta ainahan ei tarvitse minunkaan olla mahdoton ja vääntää väkisin... Antaa ajan olla ja antaa ajan mahdollisesti parantaa...Niin että voi taas katsoa silmiin.