Had a bad day....

Tänään oli aika hankala päivä. Se alkoi sillä että nukuin pommiin ja Olli myöhästy tunnin tanssiharjoituksista ja sai toruja opettajaltaan vaikka minä tarjouduin syylliseksi. Poika oli allapäin ja minä harmistuin opettajan nuhteista. Olli on ollut kuitenkin aina harjoituksissa kun on vaan päässyt eli ei ole ollut sairaana. Tästä alkoi sitten huonontuulen vyöry ja se paisui ja paisui. Rähjäsin kaikille kaikesta, siis lähinnä lapsille. Lähinnä olin itselleni vihainen etten saa kotitöitä tehtyä ja paikat rempsottaa. Pitäisi taas revetä sataan lääniin ja voimia ei oikein löydy. Pattiin otti myös se ettei lapset hoida sovittuja kotiaskareitaan. Väsyttää sanoa aina samasta asiasta, kuulostaa varmaan tutulta. Kiukuissani keksin sitten rangaistuksia ja julistin ne käytäntöön heti. Hah, hah, ettepä saa sitä jos ette hoida hommianne ! Olo päättyi itkuun ja parkuun omalta osaltani. Nyyhkytän ja kiroan enkä ihan tiedä mitä. Olo on kurja. En ole kovin ylpeä itsestäni. Olisin ollut valmis lähtemään keskelle ei mitään pieneen mökkiin, seurana kirves halkojen hakkuuseen ja lämmitystä odottava sauna. Kynttilät ja hiljaisuus. Mutta kävelin merenrantaan kamera seuranani. Tartuin hetkeen, omaan pieneen hetkeen.

Feeling hot !

Tänään iski taas hirveä himo hotimpaan ruokaan. Kinkku ja laatikot pursus jo ulos ja sai voimaan suurinpiirtein pahoin. Tykkään muutenkin mausteisesta ruuasta, kuten thaimaalaisesta, intialaisesta ja tietty meksikolaisesta. Mikä mukavinta, koska paikallinen ravintolatarjonta ei täytä noita toiveita, muita kylläkin, niin olen opetellut itse tekemään joitain juttuja. Kuten kuvasta näkyy niin rakastan valkosipulia. Joskus sitä on laitettava kokonainen sipuli, kuten tänään tein. Ruoka oli itseväsätty meksikolaistyyppinen kanajuttu. Aloitin noilla aineksilla. Papuja, kanaa, chiliä, maissia, tomaattimurskaa, sipulia ja mausteita. Kanan maustoin burritomausteseoksella ja sitten koko homma uuniin. Helppoa ja todella hyvää.
Olen myös armoton nachojen ja salsan ystävä. Niiden kanssa vaan pitää vähän malttaa, kaloreita kun on kiitettävästi. Ja kyytipojaksi vaikkapa Sol-olutta. Yksi herkuistani on myös jos valkosipulista puhutaan niin uunissa paahdettu valkosipuli. Valkosipuli halkaistaan kokonaisena kuorineen, öljyä pintaan ja uuniin kunnes kynnet ovat pehmenneet. Mums ja mums, maistuu monen kanssa. Kuten olen aiemmin jo kertonut, nautin ruuanlaitosta suunnattomasti. En tykkää erityisemmin leipoa, toki korvapuustit tuppaa onnistumaan kyllä hyvin :) Sekä tietysti oma ihana suklaakakkuni, jota vien joskus tuliaisiksi. Tervetuloa syömään kanssani, mitä saisi olla ?

Aamuropinaa

Availin silmiäni unisena. Kello lähenteli puolta kymmentä. Sateen ropina toivotti hyvää huomenta. Mutta ei, eihän siellä voi sataa vettä. Sehän veisi lumet mennessänsä. Sitä paitsi tein eilen kävelyn meren rantaan ja olin tosi harimissani ettei minulla ollut kameraa mukanani. Maisema oli kuin sadusta. Aurinko paistoi pilven läpi luoden oranssin valon meren selälle. Kaikki oli valkoisena lumesta ja meren päällä leijui pakkasusvaa. Istuin ja tuijotin niin pitkään kuin tarkenin ja päätin tulla uudestaan seuraavana päivänä kameran kanssa.
Sukellan peiton alle enkä halua nousta. En halua katsoa ulos vesisateeseen. Ja toisaalta, nythän on loma, miksipä tarvitsisi nousta. Ropina pitää minut kuitenkin hereillä ja ehkä kellokin on tarpeeksi paljon pikkuhiljaa heräilemiseen. Nostan vastahakoisesti rullaverhon ylös ja totean että tiet ovat loskan peitossa mutta lunta on vielä jäljellä. Vettä tulee kuitenkin taivaan täydeltä. Hipsuttelen alakertaan lasten vielä nukkuessa ja sytytän kynttilät palamaan. Istahdan sohvalle ja alan päivittämään blogia. Tällä kertaa ilman kuvia kun jäi se kamera eilen kotiin....