Valas se pierasi ja auringon kitaansa siemasi

Päivä oli kaunis, kunnes...

Pufffff...........

Vielä aurinko pilkahtaa...mutta sieltä se jyrää

Vielä on vähän jotain tuttua....vuoret on kadonneet jonnekin..

Tähän päädyttiin kymmenessä minuutissa....

Mä ensin näin vain meren sinisen,
Ja koralliin löi aallot jylisten.
Pärskeen takaa näin sinun hahmos yllättäin,
Sä nousit rantaan nauraen.

Ja simpukan niin vaahdonvalkoisen
Sä ojensit ja katsoit hymyillen.
Koskin simpukkaa ja sen pintaa karheaa,
Kuin vartaloas kosteaa.

Niin polttaen löi tuuli kasvoihin,
Mut käsissäs sä kannoit aaltoihin.
Tyrskyn alle jäin, olit vahva sylissäin,
Niin lämmin, suolan makuinen.







Heips !

Ilmat ovat olleet mahtavat ! Vietin jopa pari päivää rannalla lökötellen, hakien pojat välillä koulusta. Nautin täysin siemauksin kun lämpöinen "föönituuli" puhalteli ja helli ihoani. Kävin kahlailemassa meressä ja sain poimittua kauniita simpukoita. Sikke oli seuranani ja höpöttelimme naisten juttuja. Välillä vaan oltiin hiljaa ja tuijoteltiin ja kuunneltiin merta. Vaikka molemmat asumme meren rannalla, nautimme meren todellisesta kosketusläheisyydestä. Tuoksu, äärettömyys, voima, rauha....niin, minä rakastan merta.
Meri teki tänään myös kepposen, kolmatta kertaa täällä olon aikana. Se lähetti valtavan sumun kohti mannerta ja peitti kaikki alleen. Tätä kutsutaan täällä "valaan pieruksi" :) Juuri kun olin saanut siivottua kodin ja terassin,(olinhan nääs nautiskellut rannalla pari päivää niin pitihän sitä jotain tehdäkin, naisen ajattelutavan mukaan) kipaisin terassille hetkeksi aurinkoon. Yhtäkkiä tuli kylmä ja kostea ja huomasin mistä oli kysymys. Lämpö laski heti samantien 8 astetta. Huiii, kylmältä tuntu. Sumu leijaili maihin ja sitä saattoi melkein käsin koskettaa. Tätä kirjoittaessani sumu on hälvennyt mutta toinen mokoma on päästänyt näköjään myös koska sumu lähestyy....