Ei huvita

Nyt on semmonen olo ettei mikään huvita. Ei ainakaan huvita: purkaa muuttolaatikoita, laittaa espanjasta tulleita tavaroita paikalleen koska niille ei ole paikkaa, pestä pyykkiä, tehdä suursiivousta, ei siis vaan huvita tarttua mihinkään. Ja kun ei ole fiilistä ei kannata tehdäkään kun ei tule tehtyä kunnolla. Että miksikö ei huvita ? Sanokaapas se. Jotenkin vaan tuntuu siltä että kun on saanut huushollin siihen kuntoon että täällä voi jotenkuten asua niin on jämähtänyt sitten tähän tilaan. Kieltämättä mieli on jotenkin maassa vaikka uusi koti on ihana jne. Läheiseni kyllä tietävät huolieni syyt mutta en ala niitä nyt tässä vatvomaan. En oikeastaan kaipaa espanjaankaan, ystäviä on kyllä ikävä. Kun olen huomannut kuinka lapset nauttivat vapaudestaan tulla ja mennä se tekee minut jo onnelliseksi. Nuo laulun sanat joita kirjoittelin edellä on laulusta, jota ihana ystäväni Marja-Liisa minulle lauleskeli Espanjassa. Sanat ovat todella koskettavat ja saavat ajattelemaan elämää monelta kantilta. Olomme täällä ei ole itsestäänselvyys. Eikä varsinkaan toisen olemassaolo, se on hyvä muistaa. Mutta voi, nyt tuli vähä apeaa tekstiä mutta tarkoituksenani on kyllä tänne kirjoitellakin miltä tuntuu eikä miltä pitäisi tuntua. Olo on kyllä onnellinen muttei täysin huoleton, mutta ei kait niin ole kenelläkään. Ainakaan usein. Kaikesta huolimatta arki tuntuu hyvältä ja toivoa tasapainoisesta mielestäkin on näkyvissä. Koitan laittaa kuvia viikonloppuna kuinka täällä on edistytty...Ainakin tiedossa on kauniita ilmoja ja lämmintäkin liki 30. Aurinko paistaa siis, risukasaankin :)

Sanaton rakkaus

Ajelehdin ajatuksissain, annan muistojen tulla ja mennä. Vaikka sinä olet viereltäni pois, tuntuu kun läsnä ois. Ihosi lämpö, kosketus, sanaton rakkaus. Kuuntelin tunteiden ääniä, miten nautinkaan tästä, tästä hetkestä viipeyilevästä, vaikka sinä olet viereltä pois, kuuntelen tunteiden ääniä, enkä eilistä karkuun lennä....


Niin kaunista tekstiä, kesken kaiken tämän.....

Tuntuu siltä että...

...mitä enemmän järjestelee täällä tavaroita sitä enemmän sotkee. Paukut on aika lopussa ja intoa jäljellä hitunen.Tottakai uusi koti on ihana mutta kyllä se on vienyt voimia että koittaa saada kaikki järjestykseen. Kun purkaa laatikoita niin kaikki roina on siinä sitten edessä lattialla. Mutta niinhän se taitaa mennä monesti elämässäkin. Mitä enemmän yrittää järjestellä tai hyvittää tekemiään sotkuja ja loukkauksia sitä enemmän vaan aiheuttaa lisää mielipahaa. Joskus vaan pitäisi antaa olla ja antaa ajan parantaa mutta kun minä en vaan voi. Ja sitten taas harmittaa kun on sotkenut lisää asioita ja aiheuttanut entistä enemmän mielipahaa. Voi voi kun olisi malttia ja viisautta. Mutta sitä ei minulle ole kauheasti suotu. Vaikka koittaa tarkoittaa hyvää niin kääntää vaan tikaria rinnassa. Siltä ainakin tuntuu...Mutta, tällaista tämä elämä on. Vanhetessa viisastuu, tai ainakin vanhenee. Tämä lienee minun mottoni...Kaikesta huolimatta on ihana olla jälleen Paraisilla. Muksut juoksee ympäri kyliä ja nauttii vapaudesta. Ja äiti nauttii hiljaisuudesta. On ollut ihana saada halia rakkaita ystäviä ja höpötellä Reimarin myyjien kanssa :) Suloinen pikku Parainen !

Terveiset hyrskynmyrskystä !

Melkein valmis "after dinner "- huone

Portaat alas toiselta verannalta...

Toinen veranta, ei niin valmis

Ikkunat sadan vuoden takaa

Käynti pihalle, hieman kesken

Näyttää jo aika valmiilta, vai mitä ?

Parveke, johon pääsee yläkerran makkareista ja josta pilkahtaa meri

Ou nou, piha....
Yksi vahnoista makkareista...tästä tulee huone Ollille

Ja meidän uusi makkari...

Keittiötä joka on muuten valmis mutta tiskikone puuttuu.
Äiti rakas puuhaa...
Ruokailuhuone
Tyhjiä muuttolaatikoita. Jess !


Heips ! Laitan muutaman kuvan uudesta kodistamme ! Kaikki on vielä totaalisen sekaisin paitsi yksi huone alkaa olla valmis, toinen veranta. Olin todella iloinen nähdessäni että valinnat joita olin tehnyt oli mennyt nappiin. Samalla en voi kuin ihastella ja ihmetellä näiden uutterien työmiehien kaunista kädenjälkeä, joka tulee tosin vähän paremmin esille myöhemmin... Aika naatti olen välillä ollut mutta hinku saada koti kuntoon on kova ja se hakkaa väsymyksenkin. Rakas äitini tuli Oulusta minua tänne jälleen auttamaan, mies kun on taas reissussa jossain päin saksaa.... Kotiinpaluu oli ihana ja on todella ihana olla jälleen kotona. Mielessä kauniit muistot espanjasta ja edessä uusi alku elämälle uuden kodin kera.

Adios, hasta luego !

Kaunista, eikö totta ? Kyllä tätä jää kaipaamaan....

Mutta kyllä olen kaivannut sinuakin. Sinua ystäväni, siskoni, tuttuni. Ihana nähdä pitkän ajan jälkeen. Mutta sitä ennen pitää jaksaa paljon, pakata ja järjestellä. Tavata ja hyvästellä ystäviä täällä. Lauantaina koulussa vietetään äitienpäiväjuhlaa, joka on samalla koulun kevään pääjuhla. Juhla tulee olemaan varmaan kaunis päätös.
Ilmat senkun lämpenevät. Tänään päästiin jo yli kolmeenkymmeneen. Kesää kohti menossa. Mutta tämä likka pinkaisee sunnuntaina Suomeen. Porque, tu eres muy querido para mi....