Ei huvita

Nyt on semmonen olo ettei mikään huvita. Ei ainakaan huvita: purkaa muuttolaatikoita, laittaa espanjasta tulleita tavaroita paikalleen koska niille ei ole paikkaa, pestä pyykkiä, tehdä suursiivousta, ei siis vaan huvita tarttua mihinkään. Ja kun ei ole fiilistä ei kannata tehdäkään kun ei tule tehtyä kunnolla. Että miksikö ei huvita ? Sanokaapas se. Jotenkin vaan tuntuu siltä että kun on saanut huushollin siihen kuntoon että täällä voi jotenkuten asua niin on jämähtänyt sitten tähän tilaan. Kieltämättä mieli on jotenkin maassa vaikka uusi koti on ihana jne. Läheiseni kyllä tietävät huolieni syyt mutta en ala niitä nyt tässä vatvomaan. En oikeastaan kaipaa espanjaankaan, ystäviä on kyllä ikävä. Kun olen huomannut kuinka lapset nauttivat vapaudestaan tulla ja mennä se tekee minut jo onnelliseksi. Nuo laulun sanat joita kirjoittelin edellä on laulusta, jota ihana ystäväni Marja-Liisa minulle lauleskeli Espanjassa. Sanat ovat todella koskettavat ja saavat ajattelemaan elämää monelta kantilta. Olomme täällä ei ole itsestäänselvyys. Eikä varsinkaan toisen olemassaolo, se on hyvä muistaa. Mutta voi, nyt tuli vähä apeaa tekstiä mutta tarkoituksenani on kyllä tänne kirjoitellakin miltä tuntuu eikä miltä pitäisi tuntua. Olo on kyllä onnellinen muttei täysin huoleton, mutta ei kait niin ole kenelläkään. Ainakaan usein. Kaikesta huolimatta arki tuntuu hyvältä ja toivoa tasapainoisesta mielestäkin on näkyvissä. Koitan laittaa kuvia viikonloppuna kuinka täällä on edistytty...Ainakin tiedossa on kauniita ilmoja ja lämmintäkin liki 30. Aurinko paistaa siis, risukasaankin :)