Niinpä. Päivä kerrallaan. Näin sitä sanotaan että elämää pitäisi elää. Koitanhan minä, olla murehtimatta, mutta ei se niin helppoa ole kun kyseessä on isot, elämään vaikuttavat asiat ja murheet. Perheemme on kärsinyt aika kasan takaiskuja tässä viimevuosina. Ja kun yhdestä niinsanotusti selviää, toinen jo kolkuttaa ovella. En pysty enää ymmärtämään näiden asioiden tarkoitusta. Taistelijan sarveni alkavat jo pikkuhiljaa kuihtua kokoon. Välillä tulee jo periksiantamisen fiilikset. Olo on kuin hiekanjyväsellä tuossa meressä. Kovin on vähäiset mahdollisuudet pistää hanttiin. Antaa siis aaltojen viedä ja kuljettaa ja sitten katsotaan mihin päädyttiin ja koitetaan jatkaa siitä taas alusta. Uutta aaltoa odotellessa....Siskoni Oulusta tuli kylään luokseni Helsinkiin. Juuri oikeaan aikaan, mieskin kun on reissussa. Olen saanut kikattaa muutaman kerran siskon kanssa, kiitos Kirsi kun olet täällä. Läsnäolosi on tärkeämpää kuin osaat aavistaakaan. En ole parasta mahdollista seuraa kenellekään, mutta sitä et tullut hakemaankaan. Tulit ja olet läsnä, se riittää. Ja antaa minulle valtavasti voimia. Voimia, jotka ovat hupenemassa....
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
Hetki vain ja päivä kerrallansa
Niinpä. Päivä kerrallaan. Näin sitä sanotaan että elämää pitäisi elää. Koitanhan minä, olla murehtimatta, mutta ei se niin helppoa ole kun kyseessä on isot, elämään vaikuttavat asiat ja murheet. Perheemme on kärsinyt aika kasan takaiskuja tässä viimevuosina. Ja kun yhdestä niinsanotusti selviää, toinen jo kolkuttaa ovella. En pysty enää ymmärtämään näiden asioiden tarkoitusta. Taistelijan sarveni alkavat jo pikkuhiljaa kuihtua kokoon. Välillä tulee jo periksiantamisen fiilikset. Olo on kuin hiekanjyväsellä tuossa meressä. Kovin on vähäiset mahdollisuudet pistää hanttiin. Antaa siis aaltojen viedä ja kuljettaa ja sitten katsotaan mihin päädyttiin ja koitetaan jatkaa siitä taas alusta. Uutta aaltoa odotellessa....Siskoni Oulusta tuli kylään luokseni Helsinkiin. Juuri oikeaan aikaan, mieskin kun on reissussa. Olen saanut kikattaa muutaman kerran siskon kanssa, kiitos Kirsi kun olet täällä. Läsnäolosi on tärkeämpää kuin osaat aavistaakaan. En ole parasta mahdollista seuraa kenellekään, mutta sitä et tullut hakemaankaan. Tulit ja olet läsnä, se riittää. Ja antaa minulle valtavasti voimia. Voimia, jotka ovat hupenemassa....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Mikä se siellä nyt niin harmittaa? Laitappa mailia.
(oon varannu sen mökin meille!)
Jos elämä ahdistaa, muista pieni ja hento ote ja "paskatuurit" :) Mukava oli olla yhdessä, pelätä vuoristoradassa (minä...) löhötä porealtaassa ja vain olla oman siskon kanssa. Olet rakas!
Minna! heti kun torstaina olen Brysselissä...vieraat ja PAKKAUKSET tehty ja alkaa loma....
Olette olleet mielessä paljon ja Antin juttu murehditutttanut koko ajan. Olen yrittänyt olla liikaa pohtimatta ja olla läsnä vierailleni, Mutta älä unohda, että olet minullekin rakas ja teen kaiken mitä vain tarvitsette...
Päivä kerrallaan....soitan sitten sinulle.
Lähetä kommentti