Tänään iski taas hirveä himo hotimpaan ruokaan. Kinkku ja laatikot pursus jo ulos ja sai voimaan suurinpiirtein pahoin. Tykkään muutenkin mausteisesta ruuasta, kuten thaimaalaisesta, intialaisesta ja tietty meksikolaisesta. Mikä mukavinta, koska paikallinen ravintolatarjonta ei täytä noita toiveita, muita kylläkin, niin olen opetellut itse tekemään joitain juttuja. Kuten kuvasta näkyy niin rakastan valkosipulia. Joskus sitä on laitettava kokonainen sipuli, kuten tänään tein. Ruoka oli itseväsätty meksikolaistyyppinen kanajuttu. Aloitin noilla aineksilla. Papuja, kanaa, chiliä, maissia, tomaattimurskaa, sipulia ja mausteita. Kanan maustoin burritomausteseoksella ja sitten koko homma uuniin. Helppoa ja todella hyvää.
Olen myös armoton nachojen ja salsan ystävä. Niiden kanssa vaan pitää vähän malttaa, kaloreita kun on kiitettävästi. Ja kyytipojaksi vaikkapa Sol-olutta. Yksi herkuistani on myös jos valkosipulista puhutaan niin uunissa paahdettu valkosipuli. Valkosipuli halkaistaan kokonaisena kuorineen, öljyä pintaan ja uuniin kunnes kynnet ovat pehmenneet. Mums ja mums, maistuu monen kanssa. Kuten olen aiemmin jo kertonut, nautin ruuanlaitosta suunnattomasti. En tykkää erityisemmin leipoa, toki korvapuustit tuppaa onnistumaan kyllä hyvin :) Sekä tietysti oma ihana suklaakakkuni, jota vien joskus tuliaisiksi. Tervetuloa syömään kanssani, mitä saisi olla ?
Availin silmiäni unisena. Kello lähenteli puolta kymmentä. Sateen ropina toivotti hyvää huomenta. Mutta ei, eihän siellä voi sataa vettä. Sehän veisi lumet mennessänsä. Sitä paitsi tein eilen kävelyn meren rantaan ja olin tosi harimissani ettei minulla ollut kameraa mukanani. Maisema oli kuin sadusta. Aurinko paistoi pilven läpi luoden oranssin valon meren selälle. Kaikki oli valkoisena lumesta ja meren päällä leijui pakkasusvaa. Istuin ja tuijotin niin pitkään kuin tarkenin ja päätin tulla uudestaan seuraavana päivänä kameran kanssa.
Sukellan peiton alle enkä halua nousta. En halua katsoa ulos vesisateeseen. Ja toisaalta, nythän on loma, miksipä tarvitsisi nousta. Ropina pitää minut kuitenkin hereillä ja ehkä kellokin on tarpeeksi paljon pikkuhiljaa heräilemiseen. Nostan vastahakoisesti rullaverhon ylös ja totean että tiet ovat loskan peitossa mutta lunta on vielä jäljellä. Vettä tulee kuitenkin taivaan täydeltä. Hipsuttelen alakertaan lasten vielä nukkuessa ja sytytän kynttilät palamaan. Istahdan sohvalle ja alan päivittämään blogia. Tällä kertaa ilman kuvia kun jäi se kamera eilen kotiin....
Mieli on ollut viime aikoina vähän niin ja näin. Onneksi olen kuitenkin pitänyt kiinni harrastuksestani, eli kuntosalista ja jumpista. Siunattu Sports Gym. Olen myös käynyt paljon kävelyllä ja kelannut asioita mutta antanut myös mielen levätä. Työasiat ja lasten terveys stressaa. Meillä ei ole ollut sikainfluenssaa, ainakaan vielä. Ja kaksi astmaatikkoahan rokotettiinkin, samoin minut. Yhdelle lapsista sitä ei voinut antaa koska päällä oli/ on vakavia allergisia reaktioita. Mieltä ei kovin paljon paranna se että Laurin pyörä varastettiin Puntin edestä perjantaina. Valvontakamera ei onnistunut nappaamaan varasta. Minua suututtaa ja surettaa valtavasti. Puhkuin raivoa kun kuulin asiasta ja olin valmis vetämään turpaan varasta. Poliisilla käyty, mutta minkäpä ne asialle mahtaa. Neuvona että käyn läpi koulun pyörätelineitä ja ympäristöä ainakin tämän viikon. Vähintään haluaisin päästä katsomaan tätä voroa silmiin ja kysymään että MIKSI ? Luulenpa että tämä liittyy aiempiin murheisiimme, Mikko kun oli pyörällä perjantaina liikkeellä. Olen muutenkin sellainen, että haluaisin ratkoa kaikki asiat juurta jaksain. Ja silmästä silmään. Ainahan se ei onnistu ja herättää joissakin ärsytystä. Mutta kun minun on vaikea haudata käsittelemättömiä asioita. Joskus sitä vaan täytyy ja hyväksyä se että tämä ratkaistiin nyt näin. En tahdo velloa, vaikka siihenkin olen valitettavasti sortunut, mutta tahdon selvittää ja puhua. Tahdon sanoa miltä minusta tuntuu ja miten minä koen asian.Ja tietenkin kuulla vastapuolen mielipiteen. Kun sitten jää syntipukiksi kahakkaan eikä saa asioita selvittää tuntuu tosi kurjalle. Mutta ainahan ei tarvitse minunkaan olla mahdoton ja vääntää väkisin... Antaa ajan olla ja antaa ajan mahdollisesti parantaa...Niin että voi taas katsoa silmiin.
Ihanat ystäväni ! Minun toppi on hieman valahtanut paidan alta... ;)
Tapakset !
Järjestin lauantaina naistenillan. Nyt kun mieskin on matkoilla kolme viikkoa, ajankohta oli mainio. Ja luulenpa, että tähän aikaan vuodesta on ihan kiva tehdä jotain arjesta poikkeavaa. Kutsuin 14 naista ja 12 tuli. Olin erittäin iloinen. Päätin tarjota tapaksia Espanjan muistojen kunniaksi. Niitä tulikin sitten väännettyä pari päivää. Hyvin ne teki kauppansa josta kokille tuli tietenkin iloinen mieli.
Ilta aloitettiin caipirinja drinkeillä ja sitten syötiin. Viiniä, skumppaa ja välillä vähän vettä. Välillä vähän lauleskeltiin. Ilta oli todella onnistunut ! Naurunremahduksia, kikatusta, rentoutumista, iloa, haleja, sinä olet minulle tärkeä ja minä pidän sinusta- osoituksia. Joukossa oli monia jotka eivät olleet viimekerralla mukana, tämä kun oli toinen kerta, mutta sitä ei kyllä huomannut. Tuntui kuin tätä olisi tehty aina, niin kiva ja hyvä fiilis oli. Tästä täytyy tehdä perinne..... Talo on kovin hiljainen, mihin se kikatus ja käkätys katosi ?
Kun uni haparoivin sormin luomet yhteen sulattaatulet mieleen huolettomin askelinOn jälleen kesäyö ja rannan tuoksu tihkuu kuusamaahymyilet taas niin kuin silloinkinEn enää muista kasvojas tai mitä mulle sanoitkaanmutta muistan miten katsoitmiten sait mut hehkumaanKun katsoit minuunkaiken muun mä unohdinKun katsoit minuunvain sinun olla halusinKun katsoit minuunsytyin sylissäs ja paloinSilloin rakastaa sua aloinkun sä katsoit minuun hetken niinSaatan nähdä jälleen kuinka juokset mereen nauraenja kun käännyt valo saa sut säihkymäänSä olet nuori täynnä voimaa katsot minuun kutsuenen estele tuun syliis sykkiväänEn enää muista vuosiaoot tässä unen verran vainenkä kadu sitä koskaanmitä sinulta mä sainKun katsoit minuunkaiken muun mä unohdinKun katsoit minuunvain sinun olla halusinKun katsoit minuunsytyin sylissäs ja paloinSilloin rakastaa sua aloinkun sä katsoit minuun hetken niinEi mikään muu voi merkitäkään enempääsen katseen tuntu tuskin koskaan häviääKun katsoit minuunKun katsoit minuunkaiken muun mä unohdinKun katsoit minuunvain sinun olla halusinKun katsoit minuunsytyin sylissäs ja paloinSilloin rakastaa sua aloinkun sä katsoit minuun hetken niin
En ole ollut pitkään aikaan bloggailu tuulella. Puhti on hieman poissa ja isot asiat pyörii mielessä. Ei, en ole murheissani tai surullinen, odottelen vain jotain käännekohtaa elämässäni. Tuleeko sitä vai ei, sitä on mahdotonta sanoa. Ja jos se tulee, otan sen vastaan. Ja sen kanssa sitten elän. Olen hieman hermostunut ja poissaoleva, pää on kuin puurokattila. Tekee hyvää käydä välillä vähän ulkoilemassa, kuten tänään kun nappasin nämä kuvat. Sinisessä hetkessä.
