Mitä jää ?

Hei me lennetään ! Tämä kotka päätti laskeutua päähäni eläintarhassa. Tunnisti kai sielunsisarensa....



Terveiset jälleen täältä ! Kevät alkaa olla kauneimmillaan, puut ja kukat kukkivat. Huumaava tuoksuu leijuu puiden ympärillä. Mittari kipuaa jo reilusti yli kahdenkymmenen ja aurinko porottaa kuumasti.

Minulta kysytään usein, nyt kun Suomeen lähtö lähestyy, että mitä muistoja minulle täältä jää, ainoastaanko murheellisia ? Täällä kun sana kiertää mitä on tapahtunut ja olen siitä kyllä avoimesti puhunutkin, jos juttu on sinnepäin kääntynyt. Ehei, ei minulle jää pahoja muistoja. Sen myönnän kyllä että pelko on lisääntynyt monien asioiden kohdalla, mutta kyllä täältä jää ihanat muistot. Ystävät, illanistujaiset, auringonnousut, rantakävelyt, tuoksu, maut....kaikkea tätä. Ja omasta mielestäni minusta on tullut vahvempi ihminen kuin olen koskaan ollut, mutta samalla myös hyvin paljon herkempi, jolla tarkoitan sitä että niin hyvät kuin huonotkin asiat herkistävät nykyään kovin helposti. Mutta oman elämänsä sankareitahan tässä ollaan, kaikki me. Minulla on yksi uni, joka toistuu hyvin monta kertaa: kun jokin minua uhkaa, alan räpytellä käsivarsia ja kohoan hitaasti ilmaan korkealle. Ja näin pääsen pakenemaan. Aina kun unessani tulee hätä, muistan: ai niin, minähän osaan lentää. Ja sitten räpytän ja lennän tieheni....joskus lennän ihan hereillänikin, minä oman elämäni sankari :)

Rohkea rokan syö

Olé !


Kävin hyvän ystäväni Tuulan kanssa tänään kaupungilla, tarkoituksena löytää minulle puku. Ajattelin, että haluaisin jotain, joka muistuttaisi tästä ajasta, jossa näkyisi espanja ja joka olisi erilainen. Tällaiseen sitten päädyin, räväkkä, vai mitä. pidin erityisesti "eturöyhelöstä" joka kiertää puvun taakse. Tulen saamaan pukuun vielä ohkaset olkaimet, jotka rytmittää yläosaa. pidän itse kovasti, ei tule jokaisella vastaan. Eikä se perinteinen musta. Voisiko tätä teidän mielestä käyttää itsenäisyyspäivän vastaanotolle ? Ajattelin täräyttää tämän päälle.... :)

Estar en movimiento

horisontissa näkyvä ruskea mönjä on sirokko, eli hiekkapöly joka tulee Afrikan saharasta. suttaa kaiken ruskealla pölyllään, myös minun eilen putsaamani terassit...

uusi päivä...tältä näytti aamulla...

Kello on kahdeksan, lapset on viety kouluun. Lähden lenkille. Ainoa muoto kuinka voin lenkkeillä on kävely. Johtuen raihnaisista polvista. Olisi hauska tehdä väliin jotain muutakin mutta polvi ei salli. Onneksi sentään voin kävellä, nautin siitä. Teen reilun tunnin kävelyn, ilma on pilvinen, mutta aika lämmin. On ihanan rauhallista, espanjalaiset suuntaavat töihin yleensä yhdeksän maissa. Olen huomannut varsin hyvin, että kaipaan omakotitaloasumista. Heh, kiva sana. Kaipaan puutarhanhoitoa, halkojen hakkuuta ja kunnon fyysistä työtä. Vaikka en mikään himo puutarhuri olekaan, nautin siitä kun saan kärrätä päivän multaa niin että jalat tutisee. Kaipaan myös salibandy harjoituksiamme, vedän tyttöjen ryhmää, 94-95 syntyneille, Tainan kanssa. Ei mitään professional juttua, mutta kivaa sellaista. Jotta saan aikaan pientä rasitusta ja treeniä kinttuihin kipuan aina portaat ylös eli 8 kerrosta. noin 140 porrasta, tuntuu mukavasti. Harmittaa kun ei voi lasketella, mutta kun polvi ei vaan taivu. Mutta ei tämä niin vakavaa, maailma on täynnä miljoona muuta tapaa harrastaa urheilua. Olen myös aika penkkiurheilija, katson sitä melko paljon telkkarista. Mikäs sen mukavampaa kun jännä matsi tulossa illalla....Tämmöistä tänään, muuten kiva päivä paitsi että pyykkikone hajos, autosta meni rengas kun olin lähdössä hakeen lapsi koulusta, sirokko sotki terassit. Mutta mitäpä näistä, elämä on ! Vai onko ?

Linnat henki mennyttä aikaa...

Mantelipuut kukkii

Oliivipuut valmistautuvat satoon


Näkyykö tuttuja ?

Ei Espanjalaista kaupunkia ilman härkätaisteluareenaa...




Vierailimme viime viikonloppuna Malagassa. Eihän tästä ole matkaa kuin 30 km. Hurautimme sinne autolla, tosin jouduimme käyttämään Espanjan vaarallisimmaksi luokiteltua tietä, Via Mediterranoa. Täällä kun syöksytään moottoritielle, sinne mennään suoraan liittymästä eli mitään ns ramppia eikä kiihdytyskaistaa ole. Rukoilet ja toivot että kun syöksyt sekaan, säilyt hengissä. Nämä kun ei hirveästi tietä anna... Samaisella tiellä meni silloin suomalaisia kuljettanut bussi, mutta siihenhän oli omat syynsä.

Malaga on suht koht suuri kaupunki. Kävimme ihastelemassa linnaa, tai oikeastaan sen raunioita. Se sijaitsee korkealla, Malagan yläpuolella, josta oli aikoinaan helppo havaita viholliset ja jonne oli vaikea päästä. Malagan kaupunki sinänsä ei tehnyt minuun vaikutusta, ainakaan uusiosa. Lähinnä ahdistuin hälinästä ja ruuhkasta, lapsia sai pitää kahta enemmän silmällä. Vanhakaupunki kuitenkin oli kaunis, tosin sinnekin sekaan oli lapsahtanut jotain modernia. Kävimme kauniissa Malagan katedraalissa, ei voi kuin ihastella tässäkin ihmisten kaunista ja maltillista kädenjälkeä kauan sitten. Seuraavaksi suuntaamme Rondaan, aikomus on myös käydä Granadassa ja Nerjassa.

Kevät on täällä kauneimmillaan, mantelipuut ym kukkii ja tuoksuu. Lämmintä on mukavat reilu kaksikymmentä ja aurinkoisia päiviä on ollut enemmän ja enemmän. Rannat ovat täyttyneet ja Los Bolichesin, eli Fuengirolan kaupunginosan, jossa asumme, kadut ovat elämää täynnä. Lomakausi lähestyy ja turistit saapuva. Mutta muuttolinnut palaavat pian Suomeen...

Niin uupunut....

Ei auta nämäkään....ihanan herkullisia kyllä ovat ja maistuu niin hyvältä....

Olen todella uupunut, niin väsynyt. Meinaan tipahtaa jo kello 8 illalla, täytyy sinnitellä että jaksaa laittaa pirpanoille iltapalan.En tiedä miksi olo on niin väsynyt. Mies on tietenki pois taas pari viikkoa, kiertää suomessa kevätkiertueen merkeissä. Ei kovin lunkia sekään. Ehkä minulla on nyt mahdollisuus uupumukseen ja väsymykseen kun pahin työryysis on ohitse, eli kiertue on minun osaltani pulkassa. Vaikka täällä on täys kevät, eli mittari nousee yli 20 ja aurinko paistaa, en innostu lähtemään edes ulos. Siis näin ollut onneksi vaan pari päivää. Kroppa huutaa lenkille ja minä huudan takas että nyt hiljaa.En jaksa. Alussa kun muutimme tänne väsyin meri-ilmasta. Sen on todettu ihan tieteellisesti väsyttävän. Mutta siihenkin olen tottunut. Ei kait tämä sen kummempaa, harmittaa olla naatti. Mutta ehkä se tekee ihan hyvääkin, olla välillä naatti. Ei vaan viittis tehdä yhtikäs mitään, olla vaan ja nollata. Mutta kun mielen pirulainen ei anna rauhaa vaan kiljuu tekemättömiä asioita ja tulevia projekteja. Mutta kun kroppa ei jaksa, eikä jaksas mielikään.Anna minun olla rauhassa kaikelta ja levätä, jookos levoton mieli.....

Kiva, kiva viikonloppu

Vietimme tosi kivan viikonlopun ystäviemme kanssa. Matti ja Marja-Liisa kutsui meidät kylään. Saunoimme, polskimme porealtaassa, nautimme isännän herkullista loimulohta, joimme Cavaa, laulettiin ja tanssittiin. Ihana irtiotto viikonloppu. Lapsilla oli myös kivaa uidessa ja pelatessa. Tämän kaiken kruunasi seuraava aamu....heräsimme aamulla ruuan tuoksuun...lapset oli laittaneet aamupalaa. Alkuun Espanjalaista perunamunakasta ja jälkkäriksi lettuja ja kahvia. Viikonloppu oli arkea....ja varsinkin juhlaa :)

8 viikkoa jäljellä....

Niin se vaan menee, tämä aika.... jäljellä on 8 viikkoa ja sitten alkaa muutto Suomeen. Silloin kun oli murheita ja surua, odotin Suomeen paluuta enemmän kuin mitään. Edessäolevat kuukaudet tuntuivat ikuisuudelta. Tuntui pelkästään helpotukselta että pääsee täältä pois.Mutta, niin se mieli muuttuu. En tarkoita sitä, etteikö Suomeen olisi ihana palata. Mutta kummasti olen kyllä tännekin kotiutunut. On syntynyt mukavia ystävyyssuhteita, alakerran vanhaa herraa, joka pitää kauppaa, tervehdin iloisesti joka aamu, ravintolan tarjoilijat ovat jo tuttuja, kaupan hyllyiltä löytyy jo tavarat..Olen päässyt kiinni mukavaan, sujuvaan arkeen autolla ajoineen ja muine arkirutiinein. Olen myös alkanut nauttia maan tarjoamista mukavuuksista. Vaikka en koskaan päässytkään kielikurssille, Lauri kun oli silloin sairaalassa, tilaan sinnikkäästi ruoat espanjaksi ja käytän niitä muutamia sanoja mitä vain osaan. On kiva kun aamulla vien lapsia kouluun ja katujensiistijät toivottavat "buenos dias". Vaikka et unelma-ammatissa olisikaan, mikään ei estä sinua hymyilemästä ja olemasta ystävällinen. Nämä pienet mutta niin suuret asiat tekevät tästä maasta niin ihanan. Lapset odottavat toki Suomeen pääsyä enemmän kuin Joulu ja Juhannusta yhteensä, on niin ikävä kavereita. Mutta tulee kuulemma joitain kavereita ja asioita ikävä sitten täältäkin...Ja kyllä, onhan minulla ihan hirveä ikävä sukulaisiani ja ystäviäni. Odotan innolla tapaamista Suomen päässä, ja tietenkin on jännä nähdä miltä uusi koti näyttää....

Matkailu avartaa :)

Hotellimme Cadizissa oli aika uusi, parveke suoraan merelle. Ei liian moderni...
..ihastuin oitis punaisiin verhoihin, tummaan puulattiaan ja kaappeihin.minun tyylinen, kyllä.
Gibraltar
Tämä ryökäle pelästytti meidät ja meni autosta ulos ajon protestiksi katolle murjottaan
Mekö muka vaarallisia ?
Yksi hyppäsi Ollin selkään turvaan kun tuli riitaa kaverin kanssa.
Maisemat oli hulppeat ja Afrikkakin häämötti vuorineen meren takana
Tiet ylös vuorille oli kapeat ja reunat matalat. Alussa olin todella paniikissa...
Kaunis Gadiz...

Tunnusmerkkinä Cadizilla on tämä upea katedraali


Rannat oli kauniit ja hiekka kauniin kermatoffeen väristä. Ja niin pehmeää....
Ajomaisemissakaan ei ollut moittimista....


Teimme viikonloppumatkan GIbraltarille ja Cadiziin. Gibraltarilla olen käynyt ennenkin mutta
en Cadizissa. Ja se veikin sydämeni. Ihana, kaunis kaupunki, joka huokuu historiaa kauniine katedraaleineen, linnoituksineen ja rakennuksineen. Vanha kaupunki oli todella kaunis. Matka meni odotettua hienommin ja nautimme kaikki täysin siemauksin. Hauska tapahtuma sattui Gibraltarilla. Menimme ylös vuorille katsomaan apinoita, jotka elävät siellä villinä ja niitä on vain Gibraltarilla. Nousin autosta ottaakseni muutaman kuvan hulppeista maisemista. Jätin auton oven auki....ja hups..jostain oli ilmestynyt apina ja se oli mennyt autoomme. Siellä se istui tyytyväisenä poikien keskellä. Antti ja pojat kyllä säikähtivät, enkä ihmettele. Mutta kaveri oli ihan rauhallinen ja tunnusteli vähän Ollia kätösillään. Vaikeaa olis saada vekkulia ulos autosta. Lopulta sitten suostui ja uskaltauduimme ulos tapaamaan näitä kavereita lähemmin. Jos niihin nyt lähemmin voi tutustua :)

Gala Primavera

Vietimme viikonloppuna illan "Gala Primaveran" merkeissä. Eli Lionsit järjestivät täällä kevätgaalan, tanssin ja hyvän ruuan merkeissä. Mies tietty oli värvätty soittamaan. Ilta oli todella kiva, tavattiin ystäviä ja tutustuttiin myös uusiin ihmisiin. Sai tälläytyä ja laittaa parasta päällensä. Tervetullutta vaihtelua arjen ponnareihin ja jauhelihasooseihin. Mukana oli myös TV-4, joka teki 4 D-dokumenttia suomalaisista jotka täällä asuvat tai muuten vaan oleskelevat silloin tällöin. Mikä mukavinta, he olivat vierailleet suomalaisella koululla. Muuten kevätfiilikset ovat vähän kateissa, vettä tulee ja lämmintä ainoastaan 13 astetta. Mutta siellä se on vielä edessäpäin, tulossa kovaa kyytiä kohti...