Mitä jää ?

Hei me lennetään ! Tämä kotka päätti laskeutua päähäni eläintarhassa. Tunnisti kai sielunsisarensa....



Terveiset jälleen täältä ! Kevät alkaa olla kauneimmillaan, puut ja kukat kukkivat. Huumaava tuoksuu leijuu puiden ympärillä. Mittari kipuaa jo reilusti yli kahdenkymmenen ja aurinko porottaa kuumasti.

Minulta kysytään usein, nyt kun Suomeen lähtö lähestyy, että mitä muistoja minulle täältä jää, ainoastaanko murheellisia ? Täällä kun sana kiertää mitä on tapahtunut ja olen siitä kyllä avoimesti puhunutkin, jos juttu on sinnepäin kääntynyt. Ehei, ei minulle jää pahoja muistoja. Sen myönnän kyllä että pelko on lisääntynyt monien asioiden kohdalla, mutta kyllä täältä jää ihanat muistot. Ystävät, illanistujaiset, auringonnousut, rantakävelyt, tuoksu, maut....kaikkea tätä. Ja omasta mielestäni minusta on tullut vahvempi ihminen kuin olen koskaan ollut, mutta samalla myös hyvin paljon herkempi, jolla tarkoitan sitä että niin hyvät kuin huonotkin asiat herkistävät nykyään kovin helposti. Mutta oman elämänsä sankareitahan tässä ollaan, kaikki me. Minulla on yksi uni, joka toistuu hyvin monta kertaa: kun jokin minua uhkaa, alan räpytellä käsivarsia ja kohoan hitaasti ilmaan korkealle. Ja näin pääsen pakenemaan. Aina kun unessani tulee hätä, muistan: ai niin, minähän osaan lentää. Ja sitten räpytän ja lennän tieheni....joskus lennän ihan hereillänikin, minä oman elämäni sankari :)