8 viikkoa jäljellä....

Niin se vaan menee, tämä aika.... jäljellä on 8 viikkoa ja sitten alkaa muutto Suomeen. Silloin kun oli murheita ja surua, odotin Suomeen paluuta enemmän kuin mitään. Edessäolevat kuukaudet tuntuivat ikuisuudelta. Tuntui pelkästään helpotukselta että pääsee täältä pois.Mutta, niin se mieli muuttuu. En tarkoita sitä, etteikö Suomeen olisi ihana palata. Mutta kummasti olen kyllä tännekin kotiutunut. On syntynyt mukavia ystävyyssuhteita, alakerran vanhaa herraa, joka pitää kauppaa, tervehdin iloisesti joka aamu, ravintolan tarjoilijat ovat jo tuttuja, kaupan hyllyiltä löytyy jo tavarat..Olen päässyt kiinni mukavaan, sujuvaan arkeen autolla ajoineen ja muine arkirutiinein. Olen myös alkanut nauttia maan tarjoamista mukavuuksista. Vaikka en koskaan päässytkään kielikurssille, Lauri kun oli silloin sairaalassa, tilaan sinnikkäästi ruoat espanjaksi ja käytän niitä muutamia sanoja mitä vain osaan. On kiva kun aamulla vien lapsia kouluun ja katujensiistijät toivottavat "buenos dias". Vaikka et unelma-ammatissa olisikaan, mikään ei estä sinua hymyilemästä ja olemasta ystävällinen. Nämä pienet mutta niin suuret asiat tekevät tästä maasta niin ihanan. Lapset odottavat toki Suomeen pääsyä enemmän kuin Joulu ja Juhannusta yhteensä, on niin ikävä kavereita. Mutta tulee kuulemma joitain kavereita ja asioita ikävä sitten täältäkin...Ja kyllä, onhan minulla ihan hirveä ikävä sukulaisiani ja ystäviäni. Odotan innolla tapaamista Suomen päässä, ja tietenkin on jännä nähdä miltä uusi koti näyttää....