Mexico ilta

Pikku veteranot pikku naisille ruokaa sulattamaan ;)

Ruoka oli tosi hyvää !

Miehestä mittaa !

Pieni huomionosoitus synttärisankarille !

Kävimme eilen paikallisessa meksikolaisessa. Mikko sai valita ravintolan koska vietti hiljattain syntymäpäiviään, 14 paukkui mittariin. Ja hauskaa oli jälleen ! Pyysimme jälleen Siken ja Ossin mukaan. Ja miksipäs ei, seura kruunaa illan.

Päivänsankarikin oli tyytyväinen. Tuo 14 vuoden ikä on kyllä kovin koettelevaa. Minulle ja hänelle. Välillä otamme yhteen niin että soi ja välillä nauraa käkätämme ja puhumme rokista. Ja kuuntelemme rokkia. Mutta kovin vaikeaa tuntuu olevan välillä tämä murrosikä, ei varmaan kuullosta kenestäkään tutulle. Ja alussa vasta ollaan, ja kaksi tulee perässä. Mikko on kyllä aika ihana murkku, ottaa hommat hoitaakseen kun tilanne niin vaatii. Auttaakin kotona ihan mukavasti. Mutta välillä kuuluu vaan murmur, kaikki huonosti, kaikki ärsyttää, koulua ei pitäis olla olemassa, mihin sitä tarvii ku aikoo rock-tähdeksi. Näinä päivinä kun elämä on pelkkää juputusta minulta meinaa palaa käämit. Silloin on niin kiva ärsyttää pikkuveljiä ja haastaa riitaa. Ja silloin huutaa ja rähisee kaikki. Tätähän tämä, tästähän minulle on kerrottu. Mutta EDES äidin EI tarvitse kestää kaikkea. Ja kyllä täytyy muksujen ymmärtää että niin metsä vastaa kun sille huutaa. Lapset eivät mene rikki jos niille välillä räjähtää.

Mikko on oikeasti sitä mieltä että hänestä tulee rokkari. Hän haaveilee kitarasta, Les Paulin Gibsonista. Ja tätä juttua riittää aamusta iltaan. Koitan olla innostunut ja kiinnostunut, ja olenkin, mutten joka päivä 12 tuntia...

Rankkaa tämä lasten kanssa välillä on, eniten rassaa ainainen nahina. Ja jos sitä ei ole niin tilanne kyllä kehitetään. Ja kun mies on paljon poissa, tuomarina olo potuttaa välillä ihan tosissaan, ois kiva heitttää hommat toisen ratkaistavaksi. Mutta ilmankaan en missään tapauksessa haluaisi olla. Siis lapsia.

Vipinä viikonloppu

Tämä poika laulaa naisten polvet veteläksi. Espanjalainen musiikki on ihanaa. Kaunista ja herkkää ja tarvittaessa myös baila, baila, jolla otettiin vauhtia lauantai-iltaan :)

Lauantai aamupäivällä kävelin poikien kanssa aallonmurtajalle

Sardiinit valmistuvat mukavasti savun loimussa. Nam !

Kaunis ilma houkuttelee sunnuntaisin Paseolle satoja turisteja ja espanjalaisperheitä kävelylle

Hypättiin Benalmadenan junaan. Matka kestää reilu 5 minuuttia.

Ihailtiin veneitä ja nautittiin leppoisasta meiningistä :)

Syötimme kaloja satama-altaassa

Lopuksi kävimme meksikolaisessa ravintolassa puputtamassa vähän nachoja. Nams !

lämpimänä päivänä maistuu aina yksi san miguel....ja nachojen kanssa varsinkin.

Vietimme tosi kivan viikonlopun ! Antti on reissussa mutta minulla on täällä ihana, hassunhauska ystävä, Sikke. Päätimme lähteä lauantai-iltana baariin. Siken poika Ossi, kohta 18 v, tuli katsomaan poikia. Saunaan, tukat kiharalle, ja hulkkarit huuleen. Otimme meillä oluset.Ja menoksi. Päätimme tehdä pienen kierroksen. Menimme ensin Rock-baariin, jossa oli todella kivaa musiikkia. Kaksi kundia soitti kitaraa ja lauloi. Led Zeppelinistä James Bluntiin. Meininki nousi. Jatkoimme matkaa suomalaiseen baariin. Söimme superhyvät hampparit ja jatkoimme jälleen matkaa. Päädyimme suomalaiseen ravintola Refflaan. Meininki oli jo aika huipussaan ja päädyimme laulamaan karaokea. Muutama biisi jorattiinkin ja aika lensi kuin siivillä. Meillä oli todella hauskaa. Oikea tyttöjen ilta. Kikatusta, käkätystä ja drinkkejä. Enpäs taida kehdata sanoa moneltakos tulin kotiin....

Jos joku ihmettelee miksi suomi-baareihin niin täällä ei ole kovin viisasta naisten lähteä keskenään paikallisiin. Drinkkeihin sujautellaan sitä sun tätä. Tämä tietty koskee enimmäkseen yökerhoja joissa emme hillu mutta koskaan ei voi tietää.

Kaiken kaikkiaan tosi kiva viikonloppu, säät suosi ja oli ihana käydä tuulettumassa. Sikke lähettelee Memmulle ja Kirsille terveisiä :)

Meri

tuijotan ja tuijotan...

Minä rakastan merta. Kaikkia sen olomuotoja, myrskyävää ja tyyntä merta. Rakastan sen tuoksua, kohinaa ja suolan makua.

Täällä meri on koko ajan läsnä. Astuessani kotiovesta sisään, astuessani ulos. Sen kohina kuuluu sisään asti, vaikka terassin ovet ovat kiinni. Joskus se vain kohisee, joskus ulvoo ja raivoaa. Pauhu on joskus sanoinkuvaamaton.

Eniten rakastan tuijottaa merta, jonka horisontti on kaukana jossain. Vain merta, loputonta merta. Se antaa uskomatonta rauhaa, antaa mahdollisuuden käydä omaa sisintä ja ajatuksia läpi. Käydä läpi elämää, kokonaisuudessaan.Rauhoittua. Ei virikkeitä, vain loputon meri. On uskomatonta, miten lukot napsahtelevat auki sisältä.

Joskus, kesken työnteon, lähden kävelemään rannalle. Annan töiden odottaa.Istun ja tuijotan. Joskus koitan selvitttää päätäni ja ajatuksiani. Miksi taas tein jotain hölmöä ? Miksen jättänyt tekemättä? Miksen voinut hillitä itseäni tietyissä tilanteissa? Milloin minä kasvan aikuiseksi... Ja meri vastaa että hyväksy itsesi, anna anteeksi itsellesi. Kunhan ei loukkaa ketään. Mutta loukkaanko ? Sitä en tiedä, niin monta on tulkitsijaa kuin on ihmistä. Joskus kun tarkoittaa hyvää niin toinen on siitä haavoittunut. Että miten päin tässä pitäis sitten elää ? Niin kuin itsestä oikealta tuntuu. Jos toiselle hyvää tarkoittaa niin enempää ei voi tehdä. Tai sitten ei vaan tee.

Painiskelen päivittäin asioiden kanssa jos olen jotakin ihmistä satuttanut. Se hiertää ja kaihertaa. Ja syö. Varsinkaan jos en ole pystynyt loukkaustani hyvittämään. Eihän sitä koskaan voi kokonaan hyvittää mutta kuitenkin on sellainen olo että haluaisi edes yrittää. Mutta kun tai jos siihen ei ole mahdollisuutta, on vain koitettava elää asian kanssa. Hyväksyttävä se tosiasia, että jotkut asiat kulkevat suruna läpi elämän.

Hieman tuli nyt raskasta tekstiä mutta joskus on vaan kirjoitettava näitäkin. Pojat pelailee pleikkaa ja mies on Amerikassa. Olo on ihan tyyni, niin kuin merikin tällä hetkellä....

Rannalla

Fudis hiekalla on aika rankkaa. Onneksi sain olla välillä maalissa.

Kuka ehtii ensin ?

Peilistä ! Kuka liikkui ?

Fudista pelattiin ihan tosissaan ;)

Ja sitten huuhdottiin hiekat välimereen...



Hola !

Täällä taas, toipuneena koneen kaatumisesta. Miten se tuntuikin niin raskaalta, romahdin vallan hetkeksi. Mutta nyt, olen täynnä elämisen riemua, taistelua, onnea ! Tuliko tämä voima ystäviltä, korkeammalta vai mistä se tuli, mutta sitä on ! Olen myynyt konsertteja ja luonut ihania suhteita ja kontakteja ympäri Suomen. Ehkäpä nämä vastoinkäymiset tekevät minusta ihmisen joka uskaltaa olla toiselle ihmiselle vain ihminen. Ei ainoastaan soittajan puoliso vaan minä itse. Nautin toki seurauksista joita ahkera työ tuottaa. Mutta nautin myös tunteesta että vaikka vene keikkuu ei se välttämättä kaadu. Välillä voi toki siltä tuntua mutta tunnen olevani selviäjä, kunhan vahingot ovat aineellisia. Huomaan olevani ihminen jolla sisu kasvaa ja taistelunvimma kasvaa jos jotain murheita sattuu. Tietty pari päivää hypin tasajalkaa ja parun mutta sitten naks, ja taistelu alkaa. Niinhän tämä elämä menee, kaikilla meillä, elämässä sattuu tapahtuu ja sattuu, haavoittaen enemmän tai vähemmän, mutta jatkettava on. Pohjalla varmaan tähän murtumiseen kun kone kaatui on yhä murtautuminen kotiimme, se haava on syvällä ja sattuu yhä. Ei rahallisen menetyksen takia vaan kaiken muun. Mutta kiitollisena, olemme kaikki hengissä.

Nyt on ollut pari kaunista päivää, asteita on ollut 17 ja aurinko on sateiden jälkeen tuonut kaivattua valoa ja lämpöä. Ja kun aurinko paistaa, ilma on ihanan lämmin. Ponkaisin poikien kanssa siis kadun toiselle puolelle rannalle pelaileen fudista, muita pallopelejä, polttopalloa. Lopuksi pumpsahdettiin välimereen, kylmään sellaiseen. Kyllä oli pemppu ja reidet kipeenä kun kolme tuntia juostiin ja pelattiin. Hiekka antaa mukavaa vastusta.

Eli olo on siis onnellinen ja levollinen, olen täynnä voimaa ja iloa. Paisteltiin poikien kanssa kalaa päivälliseksi ja tunnelma on rauhaisa. Elämä on kaunis, on se . Kiitos siitä.

Oli myrskyinen yö...

Vain kardemumma puuttui.....

Aika hienoja vai mitä...siis pojat ja pulla :)

Meri soi ja tuoksuu...

Täällä surfataan muuallakin kuin netissä...

Pari päivää sitten täällä oli taas melkoinen myrsky. Ei pahimmasta päästä, mutta tuuli raivosi 27 m /sekunnissa. Vettä lensi merestä parvekkeelle saakka. Ja kuten aina, kaikki ulkokalusteet ja lasit ovat suolatönkön peitossa. Tämäkään ei ole niin työläs juttu kuin sirokko, hiekkapöly, joka tulee Afrikan puolelta. Silloin kaikki on ruskean hiekkapölyn peitossa. Ja sitä on joka paikassa.

Tänään pääsimme sentään vähän ulkoilemaan kun sade lakkasi. Lämpötila huitelee 14 hujakoilla

Kulutimme poikien kanssa aikaa myrskysäällä leipomalla pullaa. Sitä kun tulee tehtyä luvattoman harvoin. Pojat rakastaa leipomista. Täräytimme litran taikinan ja siitä on jäljellä 10 korvapuustia....Minä onneton kun luulin että sitä riittää ihan pakkaseen asti.

Kuivattelen yhä passiani. Taisin unohtaa kertoa teille aatonaaton kommelluksen. Menimme postiin hakemaan pakettia siskoltani. Passi pitää olla aina mukana. Tungin sen takataskuuni, täällä kun ei kuljeta laukun kanssa. Pusero päälle ja takki vielä varmistaan. Ja hienosti pysy passi tallessa. Tulimme kotiin ja Antti pyysi passiani että voi laittaa sen talteen. Hain ja hain ja kauhukseni totesin ettei sitä löydy. Täällä kun pitää matkustaa Madridiin jos kadotat passisi. Mukavaa, eikö totta. Soitin Corte Inglesin ja pengoimme joka paikan. Eikä missään. Aloin jo parkumaan ja olin täysin epätoivoinen. Kunnes kuulin: "Löytyi" ! Jess jess, hypin ja pompin. ANtti tuli passini kanssa ja se valu vettä.... "Juu, passi löytyi. Vessanpytystä." Sinne se oli sukeltanut takataskustani ja uinut siellä tunnin. Olin jopa vetänyt pytyn mutta onneksi se ei ollut sentään mennyt alas....Minä purskahdin itkuun ja muut hetken hiljaisuuden jälkeen räjähti nauramaan.....minunkin itku vaihtui nauruksi. Passi näyttää pelastautuneen....

Joulun tunnelmia

Viimeisiä jouluterveisiä kavereille velulta lainatun hatun kera...

20.12. jammailtiin vielä paikallisessa ravintolassa. Täällä Antti käy soittamassa aina silloin tällöin.

Aaton aattona juhlittiin Laurin syntymäpäiviä. Oikea päivähän on jouluaatto mutta silloin tuppaa olemaan vähän muita puuhia :)

Pienet jouluiset jutut loivat joulutunnelman.

Suomalaiset kokoontuivat aatto-iltana Rafaelin aukiolle. Mukana oli suomalaisen seurakunnan pappi. "Ja tapahtui niinä päivinä..."

Tunnelma oli harras..

Hei !

Tänään on siis Tapaninpäivä, mies lennähti tänään Suomeen.Keikat painaa päälle.

Joulu meni ihan mukavasti, vaikkakin välillä iski karmea ikävä kaikkia läheisiä. Olen muutenkin todella herkällä mielellä joulun aikaan. Menimme Antin kanssa lounaalle Joulun alla ja siellä soi joululaulut. Tarjoilija kantoi minulle nenäliinoja ruokien ohessa kilpaa. Olo oli jouluna kyllä hieman outo kun oli 18 lämmintä, meri pauhasi ja aurinko paistoi. Vedin välillä verhot eteen ja sytytin kynttilät tunnelman luomiseksi. Tulihan se pimeä kyllä täälläkin, kello kuuden jälkeen. Tiedän että siellä sitä pimeää kyllä riittää, mutta jotenkin se jouluna kuuluu asiaan kun on jouluvalot, kynttilät ja muut.

Saatiin kyllä nauttia ihana suomalainen jouluateria Ravintola Witissä. Joulupäivänä syötiinkin sitten jo muuta.Täytyy sanoa että sillit ja uudet potut maistuivat taivaalliselta jouluaterialla.

Lasten ostamat joululahjat hellyyttivät tietenkin äidin sydämen. On niin suloista saada lapsilta paketit jotka on itse valittu ja paketoitu. Huoli oli todella iso ennen joulua kun ei oltu vielä hankittu lahjoja. No, isä otti pojat mukaan ja asia hoidettiin. Ja päinvastoin.Isäkin sai omat pienet käärönsä. Tässä välissä haluankin välittää teille suuret kiitokset joulutervehdyksistä jotka nousivat täällä arvoon arvaamattomaan...

Mukavaa Uuden Vuoden odotusta, olenkin täällä nyt sitten Uuden Vuoden poikien kanssa keskenään, Antti palaa vasta 3.päivä...Ihaillaan raketteja terassilta ja herkutellaan. Jos joku teistä satttuu kulkemaan ohi, tervetuloa viettämään Uutta Vuotta meidän kanssa <3

Joulukirkko

Tuleva päivänsankari oli mukana joulujuhlassamme. Monella tapaa....

Seimi kirkossa

Enkelikuoro...

Suloinen pikku Joosef. Ja äiti liikuttui kyyneliin....

Pojilla oli tänään joulukirkko. Kirkko oli Los Bolichesin katolilainen kirkko. Sisältä aika pelkistetty, mutta sisältä löytyi hulppea seimiasetelma, jossa oli koko Beetlehem. Täällä Espanjassahan seimet ovat erittäin suuressa osassa joulunviettoa. Niitä on ihan kaikkialla ja ne ovat todella kauniisti tehtyjä.

Kirkkohetki, johon oli yhdistetty joulujuhla oli kaunis. Laulettiin suomalaisia ja yksi espanjalainen joululaulu, lapset esiintyivät ja lauloivat. Ja kermana kakussa: meidän pikku Lauri oli Joosef....