3 pojan äidin onnea !

Terveiset nokkospuskasta !

Huh, huh ! Viikonloppu oli taas aika vilkas, hieman tavanomaista vilkkaampi. Olen käyttänyt reilusti aikaani jälleen yrittäessäni takoa pojille elämänohjeita. Nyt kun he menevät ominpäin vähän joka paikkaan, olen vannottanut että sovittuja sääntöjä noudatetaan. Pakkohan se on päästää irti ja koittaa luottaa. Mutta ei voi mitään että raivostuttaa kun hölmöillään oikein olan takaa. En voi sanoa että olisin itse ollut mitenkään rauhallinen, olin oikea rämäpää. Aina jostakin paikasta joku paikka auki ja verta tuli. Mutta sitä enemmän vannotan poikia noudattaan sovittuja sääntöjä. Tottakai jotain täytyy vähän kokeilla mutta välillä menee todella överiksi. Itsensä hillitseminen on silloin todella vaikeaa ja todella harvoin se minulta valitettavasti onnistuu. Mutta aina ei tarvitse onnistuakaan, ihminen se on äitikin eikä aina tarvitse jaksaa.
Nuorimmaisemme kävelee unissaan ja oli yksi yö Kankurinkadulla bokserit jalassa kello 3. Viime yönä hän sitten hortoili vaatteet päällä neljän maissa ympäri kotia. Vein hänet sänkyyn enkä uskaltanut nukkua. Pelkään että hän karkaa taas ulos. Virittelen jotain juttua ulko-oveen ettei siitä mentäs noin vaan. Tänään hän oli sitten päättänyt uida Bläsnäsistä Norrbyhyn, satoja metrejä. Välissä väylä, josta veneet vetää tuhatta ja sataa. Teki mieli suoraan sanottuna antaa korville. Nyt ollaan viikko arestissa. Keskimmäisemme sitten sukelsi nokkospuskaan. Käsi oli aika karmean näköinen. Poika kun on muutenkin kovin allerginen, sai sitten aika kovat reaktiot. No, tämmöistä tällä erää, ei tämä siitä pahimmasta päästä mutta saa kyllä äidin sydämen komppaamaan välillä aika lujaa...

Pidän kovasti tästä Eva Dahlgrenin laulusta. Siihen liittyy muistoja ja se vie minut muistojen luokse...Herkkä ja kaunis, tätä kuuntelen vain tietyissä tilanteissa. Yksin ja hiljaisuudessa.


Hellre ett liv i en skog
Med dej där man är gömd
Än ett liv bland alla
Där man är glömd
Hellre en solig morgon
Med ditt ljus
Än en solig morgon
Alla utom du
Hundra tårar i min hand
Från dej
Än att du skrattar
I nån annans famn
Hellre hundra mil bort
Och jag vet var du är
Än att du är nära
Ändå inte här
Jag vill att du tror mej
En endaste gång
Försök förstå mej
Du gör dagen så lång
Så ändlöst lång
Jag kan höra dej skratta
Se din mun le
Dina ögon lever
Åh säg att du är med
Att vi delar samma resa
Och styr mot samma mål
Kom ta min hand
Vi gör världen till vår
Säj att du smeker min kind
För att du tycker om
Att jag kan ge av mej själv
Till den jag tycker om
För du kom med livet
Du ger och jag tar
Du kom med sommar'n
Du är allt jag har

Kotona, mutta...vielä on kesää jäljellä

KESÄLLÄ: vietettiin Ollin 11-vuotissynttäreitä

hassuteltiin ja juhlittiin

nautittiin merestä ja sen tyyneydestä ja tyrskyistä


uitiin yyterissä
tavattiin amerikan serkut...

...sekä olin myös heidän lapsenvahtinaan, vanhemmat pääsivät vähän huilimaan toiselle mantereelle

poimin 15 litraa mustikoita lasten kanssa. Ihan kiva kesä ;)


Ihanaa, kotona ollaan ! Palasimme tänään kotiin, reissut on reissattu. Ihana ajatus että voi nyt pysähtyä eikä tarvitse pakata, pakata, pakata.... Minulla on onni jäädä kotiin mutta mies toki aloittaa tiiviin reissaamisen ja on poissa lähes koko syksyn. Mutta, olihan minulla ihana kesä. Nautin kiireettömistä aamuista, minä kun olen toivottaman aamu-uninen. Tahdon heräillä rauhassa ja kietoutua vielä hetkeksi viileän peiton kainaloon.
Kesä sujui ilman suurempia kommelluksia. Lapset olivat terveitä ja minä olin terve. Saimme nauttia kiireettömistä päivistä, uida, syödä jätskiä, sotkeentua hiekasta, tavata sukulaisia, herkutella ihanasta kesäruuasta, etenkin uusista potuista.
Tuli nukuttua pitkästä aikaa myös teltassa. Kyllä oli ihana kuunnella tuulen huminaa ja nukahtaa raittiissa ilmassa. Siis teltta oli kyllä oikea teltta mutta verkon ansiosta pidin teltan suun auki läpi yön lämpimästi pukeutuneena. Pienenä tyttönä en ollut lainkaan innostunut telttailusta. Muut kaverit painelivat hotelliin ja me yövyimme aina teltassa, hyttysten ininän saattelemana ja isän kuorsausta kuunnellessa. Ahdastakin oli. Toki silloin oli hauskaa kun olin siskojen kera ja kikatettiin pitkälle yöhön.
Koulut lähestyy alkamistaan ja arkii tempaa pian mukaansa. Sain lisää töitäkin ystäväni Martta-hotellista Nauvosta, jossa vietän elokuun lopun ja ehkäpä syyskuunkin. Koti-ja kouluyhdistys myös käynnistyy koulun alkamisen myötä ja firman työt odottaa tekijäänsä. Tätä ennen kuitenkin poimin vadelmat ja mustaherukat, mustikat on jo poimittuna ja pakkasessa. Tervetuloa syksy, nyt taas kuntoileen ja maisteleen elämää kynttilöiden valaisemana. Mutta ensin nautitaan tästä kesästä, jota on vielä jäljellä, eikös ookki ?

Juhannus

Uskaltaisiko täältä lähteä maailmalle....


Pääsin pitkästä aikaan päivittään blogiani. Kesä on alkanut kiireisesti, juhannuksen vietosta menimme Nilsiään josta jatkoimme Helsinkiin. Eilen illalla ajoimme Paraisille ja torstaina alkaa Baltic Jazzit. Meillä on pari päivää aikaa laittaa Antin maalaukset kehyksiinn, sillä huomenna avataan Nauvon Martassa Antin taidenäyttely.

Juhannus sujui entiseen tapaansa, tosin sää oli kurjuutta kurjempi. Vetäisin loppuillasta jo lapaset käteen. Muuten oli kyllä tosi mukavaa, Kari, appeni, oli järjestänyt perinteiset olympialaiset. Ruoka oli taivaallista ja mieli lepäsi puusaunan lämmössä.

Matka jatkuu jazzaillen joten kodin kunnostus joutuu nyt hieman odottamaan. Balticin jälkeen vuorossa on Pori ja sen jälkeen kurvaamme Ouluun sukulaisia moikkaan. Tällaisia kuulumisia tällä erää, jatkan nyt maalausten skannausta.... ;)

Pieniä kivoja juttuja...

Pidän tosi paljon tästä Antin "Kirahvi" työstä. Se huokuu rauhaa...

Kaunis on tämäkin !
Keittiö on nyt sitten täysin valmis ja kovassa käytössä. Rakastan ruuanlaittoa !



Ruokailuhuoneen tuolit päällystetyttiin...

15 metriä pitsikappaa verannalla
Välillä on kiva keskittyä pieneen pipertämiseen, vaikkapa sommitelmiin ja hakea tietyille rakkaille esineille paikkaa. Kun laatikoiden tyhjennys ja loputon pölyn pyyhkiminen kyllästyttää on kiva kun saa jonkun nurkan valmiiksi ja tavaroita paikalleen. Laitan tässä muutaman kuvan liitteeksi. Liitteenä löytyy myös pari Antin maalausta. Vesivärimaalaus on rakas harrastus Antille. Meillä on tulossa Nauvoon kesällä näyttelykin :) Mieli on taas hyvä ja rauhallinen. Hain lasten kanssa pitsat ja kebabit ja syötiin mahat ähkyksi, Antti kun on reissussa kolmatta päivää. Illalla katotaan leffaa karkin ja jäden kera. Mukavaa !

Pieniä valon pilkahduksia...

Aina välillä niitä tulee, pieniä valon pilkahduksia. Aamu varhaisella, kun kesä tuoksuu nenässä ja aurinko pilkahtaa, tulee se hetkellinen hyvä olo. Saimme tosin eilen hyvin murheellisia uutisia, 43 vuotias sukulaisemme menehtyi. Uutinen tuli todella yllättäen. Olo on hyvin turtunut, tunteiden ja ajatusten käsittely on yhtä puuroa sisimmässä.

Terveys on kyllä todella ihana asia. Jotkut pitävät kliseenä sanontaa että saa olla onnellinen kun on terve. Mutta kun se koskettaa joko itseään tai lähimmäistä, niin hyvin äkkiä sitä ymmärtää terveyden merkityksen. Valitettavasti monesti vasta tätä kautta.

Olo on melko varauksellinen koko ajan. Ei uskalla ihan nauttia asioista. Mutta niitäkin hetkiä tulee kun huomaan kikattavani jollekin asialle. Hei, minä elän ! Kyllä kaikki järjestyy, eikö niin ! Jokin minussa ei vaan anna periksi luovuttaa. Minä uskon ja minä toivon. Ainakin koitan välillä. Ja välillä kikatan. Ja jos välillä nauttii ja kikattaa, enpä ole sen todennut murheita suurentavan. Kikattakaa tekin, arki on ihanaa ja kaunista kun sitä katsoo oikein silmin. "Silmät ovat sokea, täytyy katsoa sydämellä "

Hetki vain ja päivä kerrallansa

Niinpä. Päivä kerrallaan. Näin sitä sanotaan että elämää pitäisi elää. Koitanhan minä, olla murehtimatta, mutta ei se niin helppoa ole kun kyseessä on isot, elämään vaikuttavat asiat ja murheet. Perheemme on kärsinyt aika kasan takaiskuja tässä viimevuosina. Ja kun yhdestä niinsanotusti selviää, toinen jo kolkuttaa ovella. En pysty enää ymmärtämään näiden asioiden tarkoitusta. Taistelijan sarveni alkavat jo pikkuhiljaa kuihtua kokoon. Välillä tulee jo periksiantamisen fiilikset. Olo on kuin hiekanjyväsellä tuossa meressä. Kovin on vähäiset mahdollisuudet pistää hanttiin. Antaa siis aaltojen viedä ja kuljettaa ja sitten katsotaan mihin päädyttiin ja koitetaan jatkaa siitä taas alusta. Uutta aaltoa odotellessa....Siskoni Oulusta tuli kylään luokseni Helsinkiin. Juuri oikeaan aikaan, mieskin kun on reissussa. Olen saanut kikattaa muutaman kerran siskon kanssa, kiitos Kirsi kun olet täällä. Läsnäolosi on tärkeämpää kuin osaat aavistaakaan. En ole parasta mahdollista seuraa kenellekään, mutta sitä et tullut hakemaankaan. Tulit ja olet läsnä, se riittää. Ja antaa minulle valtavasti voimia. Voimia, jotka ovat hupenemassa....