" I just wanna feel..."

Koko päivä sisällä. Kello on kuusi ja ulkona on vielä valoisaa. Tuuli puhaltaa, ilta on melko lämmin, mieli ja kroppa hinkuaa ulos. Tuoksuttaan suolantuoksuista merta, tuntemaan pehmeä tuuli kasvoilla ja nauttimaan illan kauniista hetkestä. Saan, kuten monesti muulloinkin, Ollin kaveriksini. Myös hinku kuvaamaan on kova.... Tuuli on tuonut rantaan meduusoja, simpukoita, tuonut myös surffarit nauttimaan meren keinuttelusta. Aallot lyö voimalla aallonmurtajaa vasten, rannalla rakennetaan hiekasta krokotiilejä. Kalastajat kokeilevat onneaan.... Voi mikä ihana ilta, niin paljon kaunista nähtävää. Hyvä olo menee syvälle syövereihin, ahmin happea ja annan tuulen helliä kasvoja ja pyörittää hiukset sekaisin.....

Naisen elämää

Voi meitä naisia ! Mikä meitä vaivaa ja mistä se johtuu ? Mikäkö? No se, että lupa nautiskeluun täytyy aina ANSAITA. Ainakin minun kohdallani on niin. Nyt voin ottaa vähän suklaata, juoda lasin viiniä, syödä muutaman salmiakin, mässätä pizzan, juoda pari olutta, lukea lehtiä, käydä lenkillä, nauttia auringosta, katsoa telkkaria, ostaa kukkia, mennä kasvohoitoon, ostaa kivan vaatteen, siis yleensäkin nauttia jostakin pienestä asiasta. Pitää olla pesty pyykkiä, siivottu, tehty hullunlailla töitä 100 sähköpostia lähetettynä, myyty lippuja, vietetty aikaa lasten kanssa, käyty kaupassa, tai ihan mitä vaan. Jokin LUPA, että voi nauttia hetken. Minulla alkaa ainakin joku kuiskuttaan korvaan että on ne pyykitki tuolla pesemättä, voisit vielä koittaa niitä lippuja kaupata, oletko nyt varmasti tämän ansainnu. Tämän olemattoman pienen nautinnon hetken. Niin kävi tänäänkin. Siivosin ja huiskin ja tein töitä kuin hurrikaani ja sitten....ostin itselleni kimpun kukkia (3,50 €) ja join lasin viiniä. Ja kyllä oli niin ansaittu olo ! Milloin sitä oppis elämään ja nauttimaan ilman että se pitäisi ansaita jollain erikoisella työllä ? Eiköhän me äidit olla ansaittu pienenpieni hetki päivässä ihan sillä että olemme äitejä, vaimoja ? Mutta nyt, menen saunaan, kun kerta siivosinkin ja lippujakin sain myytyä ihan kivasti ja pyykkiäkin pesin ja.......

Herkistellen...

Niille, jotka uskoivat minuun, kun enää itse siihen pystynyt.

Niille, jotka hymyllään hälvensivät pimeyden kasvoiltani.

Niille, jotka vaihtoivat taakkani vilpittömään iloonsa ja pitävät sitä hyvänä kauppana.

Niille, joiden rakkaus ja nauru antoivat minulle siivet ja sinitaivaan.

Niille, joita en voi kylliksi kiittää tässä elämässä enkä seuraavassakaan.

Ystävilleni.

Vieraita Paraisilta

Koti-ja kouluyhdistys kumppani, salibandy kumppani, ystävä.

Rannalla viihdyttiin, tässä menossa polttopallo.

Rakas ystäväni Taina perheineen tuli meille hiihtolomaviikolla ! Olen ylettömän iloinen ja onnellinen kun saan vieraita Suomesta. Tainan mukana tuli Thomas, Jenna, Annika ja Ella. Jenna on Mikon luokalla, Annika Laurin rinnakkaisluokalla ja Ella, ns. pikku-Minna, eskarissa. Ella oli joskus itse sanonut että hänestä tulee isona Minna.... :) Olen tainnut joskus vähän hassutella hänen kanssa... ;) Nämä kaikki tytöt ovat erittäin suloisia ja kivoja.

Huomasin heidän täällä ollessaan kuinka olenkaan kaivannut ystäviäni. Meillä oli todella kivaa ! Kävelimme rannalla, polskimme porealtaassa, ja vain oltiin. Ja kikatettiin. Kikatettiin monta elinvuotta lisää. On hienoa kun voitiin myös olla, tekemättä mitään. Siitähän sen hyvä ystävän tunnistaakin, että voi vaan olla. Kun lähdön aika koitti ja juna nytkähti kohti lentokenttää itku tuli kaikilta. Olo oli surkea. Mutta tarkemmin ajateltuna, on ihanaa, että on noin rakkaita ystäviä joiden lähdöstä tulee niin surkea olo....

tuiki tavallista...täällä

Ajattelin vähän kertoa asioista, jotka täällä kuuluvat ikäänkuin tapoihin mutta suomessa tuskin näitä harrastetaan.
Ensimmäinen asia jonka kaikki tietää niin on siesta. Itse alan vasta nyt siihen tottua eli muistaa sen. Espanjalaiset kaupat sulkevat ovensa klo 14-17.00. Parkkeeraus on ilmaista siestan ajan.
Parkkeerauksesta sen verran että jos onnistuu saamaan parkkisakot, itse saanut kaksi kertaa, niin joudut pulittamaan 60 euroa.Mutta. Täällä tunnetaan sana armo. Voit päästä pälkähästä jos maksat 6 euroa ja pistät kuitin sakon mukana tulleeseen kuoreen ja pudotat sen pysäköintipömpelin luukkuun. Hienoa, eikö totta ?
Suukottelu. Täällä suukotellaan tervehdykseksi kuten varmaan tiedättekin tutut ja tuntemattomat. Minulle se ei tuota vaikeuksia mutta aluksi en muistanut kuinka tervehditään ja ojensin kättä. Täällä suukottaa lapset, nuoret ja vanhat. Jopa putkimies joka vaihtoi pari putkenpätkää meillä tänään suukotti minut lähtiessään :) Minusta on ihanaa ettei ihmiset pelkää koskettaa toista. Erittäin kaunis tapa.
Hassu sattuma joka sattui joulun alla oli kun menimme markettiin. Siellä oli ilmaisia viinanmaistajaisia. Likööriä, skumppaa, vodkaa. Viattomasti huitaisin juoman alas ja toisenkin ja mies ajoi kotiin.
Maassa maan tavalla. Olen kovasti mieltynyt tähän maahan. Kiirettä ei saa olla ja aina pitää joustaa. Toki joskus voisi jotkut asiat mennä sujuvammin.... ;) Mutta ihmiset ovat ystävällisiä ja selvästi ylpeitä kansalaisuudestaan. He kävelevät selkä suorassa raivaten omaa tietään. Joitakin tämä saattaa ärsyttää mutta se kuuluu heidän luonteeseen. Aluksi pidin heitä vähän röyhkeinä, mitä he ehkä vähän ovatkin, mutta loppujen lopuksi he ovat sydämellisiä. Toki temperamenttia löytyy, sen huomaa monissa tilanteissa. Espanjalaiset ovat enimmäkseen todella kärsivällisiä mutta annas olla kun autojono pysähtyy. Tööttäyskonsertti alkaa vaikka jokainen tietää ettei se mitään hyödytä. Mutta täytyyhän sitä nyt töötätä. On myös hauska huomata miesten hölmistyneet ilmeet jos päästän heidät jonon ohi. Ensin hölmistynyt ja sitten hurmaava hymy ja vilkutus. Täällä kun naiset ovat aika tavalla etusijalla aina....
Parkkeeraussäännötkin poikkeavat aika tavalla suomalaisista. Pahimmassa tapauksessa se hinataan pois mutta useimmiten autoja näkee mitä kummallisimmassa paikassa. Ja tietenkin lähes jokaisessa autossa on jonkin näköinen lommo. Olen nähnyt muutamana auton jossa ei ole mitään lommoa.Hassuin paikka muuten mihin täällä autoja on parkkeerattu on liikenneympyrä...kukaan ei reagoinut kummemmin kuin ajoi nätisti kiertäen auton ohi. Ihana maa tämä on, ainoa mikä stressaa on tuo turvattomuus. Ryöstöt on lisääntyneet lamana myötä, käsilaukkuja viedään enemmän kuin koskaan. Eikä auta vaikka pidät siitä kiinni, niistä vedetään joko hihnat poikki tai pohja auki. En itse koskaan kulje laukun kanssa ja kaikki sujunu hyvin. Tervetuloa tutustumaan espanjalaiseen arkeen tänne meille !

Shoppailua !

Kävin tänään ensimmäistä kertaa vähän shoppailemassa. no, en nyt ihan vähän mutta sain kyllä nämä kaikki tosi edullisesti. El Cortessa oli kymmeniä poistotelineitä ja tämä tyttö sukelsi sekaan. Olin hurmiossa. En ole pitkään aikaan ostanut mitään, paitsi nyt Amerikasta muutaman jutun mut sehän nyt kuuluu asiaan :) Tein mielestäni kivoja löytöjä, villapaita, mekko, paitoja, kengät. Täkäläiset vaatteet ovat minusta suloisen naisellisia. Paikalliset naisethan ja miehet, pukeutuvat viimeisen päälle. Aina. Samoin hiukset ovat aina laitettu ja kengissä on aina korot. Heitä on ilo katsella, olen varmaan aika kauhistus tuolla kadulla heidän mielestään tukka ponnarilla, lenkkarit viuhuen ja rähmät silmissä. En nyt välttämättä jaksa tälläytyä joka päivä....Mutta totta, kauniita ihmisiä on kiva katsella. Kadehdin kyllä näiden naisten ihania hiuksia. Itse hiirunharmaana ottaisin mielelläni tuollaiset pitkät, tummat ja paksut hiukset. Mutta, erilaisuus on valttia. On myös kiva erottua joukosta pohjoismaalaisena :) Paraislaisena Minnana. Ja muuten, sain nuo kaikki vaatteet + kengät hintaan 90 e...

Hiiteen työt !!!

Hei, ulkona paistaa aurinko...tekiskö työt illalla....

Maailman maukkaimmat hedelmät ja pari lehteä...

Eihän tätä voi vastustaa..

"Aurinko hyväile mua, säteilläsi"


Heitin aamulla työt hiiteen ja tömähdin aurinkotuoliin. Meri kohisi alhaalla, lämmintä oli 20 ja tuuli helli välillä vilvoittavasti. Huono omatunto kun ei tee töitä...tottakai, ainahan se on ja ois jos ei vaan joskus päättäis nauttia elämästä. Nyt ja tässä. Naapurin poika Carlos soitteli viereisellä terassilla kitaraa ja lauloi. Kuin tilauksesta :) Nautin ja olin iloinen siitä että soin itselleni tämän hetken. Pari tuntia ja mieli ja keho olivat levänneet. Ihana, ihana, aurinko !

Ei ole omena kauas puusta pudonnut....

Nuorimmaisemme järjesti eilen illalla taas vähän showta. Hän saa kyllä äitinsä nauramaan, ja jopa veljensä. Pitkään tuhnattuaan makuuhuoneessamme hän saapui "Blues Brothers"- look yllään ja pisti vähän showta pystyyn. Mieleeni palautui kieltämättä oma lapsuuteni, ellen ihan väärin muista ? Kun meille tuli vieraita, minulla oli pakonomainen tarve esiintyä. Varsinkin jos isot siskot saivat vieraita, innostuin yli äyräiden. Kiehnasin ja pelleilin ja jos en muuta showta keksinyt niin ainakin vääntelin naamatauluani niin paljon kuin sitä sai väännettyä. Jotkut vieraat jaksoivatkin nauraa, mikä minua ilahdutti suuresti, mutta ymmärrän täysin että isot siskoseni häpesivät varmaan silmänsä päästä. Olin varmaan todella rasittava. Ja kun mukana oli vielä pikkusiskon suuri uteliaisuus, että mistä puhutaan ja mitä tehdään, mitta oli täysi. Siskoni keksivätkin tunkea avaimenreikään paperia etten pystynyt tirkistelemään. Mutta kun poikakaverit tulivat kylään, kiusaus oli liian suuri. Koputin, jos muistin, ovelle, tempaisten sen samantien auki ja kysyin viattomasti: "Onko täällä saksia" ? Sakset kun olivat aina hukassa kun meillä oli siskojen poikakaverit kylässä. Ja olin tosi tyytyväinen kun sain moikata poikia. Kunnes tuli siskolta selkäsauna tai kutitusta minuuttitolkulla putkeen !

IHANA PÄIVÄ !

Kevätsesonki on alkamassa...

Olli toipuu...


ja freesiat tuoksuu..!

Mikä ihana päivä ! Heräsin reippaana, kyllä, herättelin lapset ja lähdettiin kouluun. Taivas oli pilvetön, ilma oli lämmin. Huomasin, että alakerran ravintolamme on avannut ovensa ja tuonut aurinkotuolit rannalle. KEVÄT TULEE, IHANAA !! Hyvä kun maltoin kävellä kotiin kun vein pojat kouluun. Teki mieli visertää ja pomppia ! Kasvot olikin hervottomassa virneessä ja sain kyllä hymyjä takaisin. Muutkin olivat kai heränneet kevään tuloon ! Lämmintä on luvattu koko viikoksi 20 astetta ja aurinkoista. Freesiat tuoksuu pöydällä ja olo on todella ihana. Ihanaa kevään odotusta sinnekin !

Suuri säikähdys

Heräsin myrskyävän yön jälkeen. Koko yön oli ukkostanut ja tuuli raivonnut. Normi aamu, aamupalat, lapset kouluun ja töiden kimppuun. Oli kiire päivä, työt piti saada tehtyä, Antti lentää tänään Suomeen ja sieltä Ruotsiin viikoksi. Olo oli kuitenkin hyvä stressistä huolimatta, mieli iloinen ja reipas. Sitten soi puhelin, se oli koulusta. Olli oli kaatunut ja lyönyt päänsä. "voi huonosti ja näköhäiriöitä.ambulanssi on tulossa" Pyysin jos mahdollista että odottaisivat meitä. Olin tietysti hysteerinen ja ajoimme koulun pihaan. Olli tuotiin ambulanssiin ja minä hyppäsin mukaan. Poika nuokku ja yritin pitää häntä hereillä. Pistin käteni ristiin, "eihän tässä voi huonosti käydä, eihän " Pääsimme perille, Olli oli sekoittunut toiseen potilaaseen. Minulta tivattiin tietoja hänen diabeteksestaan. Espanjaksi. Siellä kun ei taaskaan puhuttu englanti. "no diabetes, no." onneksi paikalla oli suomalainen, espanjaa puhuva henkilö, joka selvitti tilanteen. diabetespotilas tuli perässä toisella ambulanssilla. No, Ollille tehtiin pään tietokonekuvaus. Kaikki kunnossa. Olo alkoi vähän parantua, näkö oli palannut ennalleen. Kotiinlähtölupa, tarkkailla pitää ja ottaa rauhallisesti. Että olinko huojentunut, no huh ! Olen melko huono tilanteissa kun lapsilla on joku vakavasti hätänä. Menetän helposti otteeni ja rauhallisuuteni. Mutta tänään pysyin yllättävän rauhallisena, johtui varmaan myös siitä että Antti oli paikalla. Se kun on aika harvinaista että on toinen puolisko paikalla kun jotain ikävää sattuu. Vaikeaa minulle, mutta erityisen vaikeaa Antille olla kaukana poissa.
Tällä hetkellä kaikki hyvin, poika kattelee telkkaria ja söikin ihan hyvin.Kyllä on taas yksi syy lisää olla valtavan kiitollinen. Kiitollinen terveydestä, lapsista, puolisosta ja tavallisesta arkipäivästä. Ja ystävistä jotka muistivat meitä.

Kiitos lapset !

Isä ja äiti... :))))



Haluan omista tämän kirjoitukseni lapsilleni. Olen oikeasti heistä ylpeä, kuinka he ovat reippaasti suhtautuneet tähän elämänmuutokseen. Toki ikävä Suomeen on kova. Ikävä kavereita, omaa koulua, omaa kotia, omaa Paraista, jossa voi vapaana kulkea. Ja ikävä sukulaisia. Ei ole ollut helppoa opetella espanjan kieltä, omaksua erilaisia opetustapoja. Myös alkuvaikeudet järkyttivät mieltä. Mutta täytyy sanoa, että todella reippaita ovat lapset olleet. Syksy koulussa meni hieman penkin alle mutta hienosti he ovat paranteneet nyt alkuvuodesta. Helposti sitä ajatellaan että kyllähän lapset sopeutuu ja oppii helposti, mutta eihän se ihan niin mene. Ollaan siinä iässä että kaverit ovat tosi tärkeitä ja kun päivärutiinit menevät ihan uusiksi,kysyy se myös lapsilta sopeutumista. Onhan minullakin ikävä, kotia, kavereita, sukulaisia. Mutta jotenkin aikuisen on helpompi mieltää se tarkoitus, miksi täällä ollaan. Nauttia kauniista päivistä ja ihailla merta loputtomiin. Meille aikuisille ja lapsille kun tämänhetkiset nautinnolliset asiat ovat vähän eri tasolla :) Lukuunottamatta ruokaa, me kaikki nautimme erilaisista ruokaelämyksistä ! Eli kiitos lapset kaikesta, myös noista kuvista esiintulevista isän ja äidin hauskuttamishetkistä !

4. kansio. 4. kuva

Myrsky, sisällä ja ulkona

Otin vastaan Anniinan haasteen, 4. kuva 4. kansiosta. Tämä kuva sattui kohdalleni. Koska menetin kovalevyn rikkoutuessa neljän vuoden valokuvani, kuva on suht tuore.
Tämä valokuva tuo mieleen myrskyisiä fiiliksiä muutenkin kuin aiheeltaan. Otin tämän kuvan lokakuussa, juuri kun olimme muuttaneet väliaikaiseen asuntoomme, pakoon talosta, johon meille murtauduttiin. Mieli oli sekava, kroppa sekaisin joka tavalla, mielessä ja vatsassa myllersi, tuon meren kaltaisesti. Koti-ikävä oli piinaava, mitä hittoa me täällä teemme. Pelko jylläsi ja piti vallassaan joka hetki. En olisi ikinä voinut kuvitella tällaisia seuraamuksia ja näin hirveää oloa. Se,että meidät huumattiin, että lapsille olisi voinut tapahtua jotain. Pelkäsin kaikkea, koko ajan. Joka risahdus, ääni ja ihmisten katse tarkoitti "jotain". Pahinta oli että jäin melkein heti yksin kotiin lasten kanssa. Olin turvaton. Lauri oli myös samaan aikaan ollut kovassa kuumeessa 5 päivää. Käytin häntä lääkärissä pari kertaa, toisella kertaa kuumetta oli jo 40. Mutta mitään ei löytynyt, ei lääkekuuria.Jälleen takaisin kotiin toivomaan parasta. Yskä oli hirveä, Lauri istui ja yski, ei voinut olla makuullaan. Ei syönyt eikä juonut. Tuona aamuna kun otin tuon kuvan, hän oli kuumeeton. Jess, poika on paranemassa. Hän halusi rannalle katsomaan myrskyä. Epäilin, mutta suostuin. Matkaa oli silloiselta asunnolta 200 metriä. Lauri uupui täysin, kannoin hänet reppuskissa kotiin. Kuumetta oli 40. Siltä seisomalta lähdimme sairaalaan. Molemminpuolinen pitkälle edennyt keuhkokuume. "Tilanne on vakava, muttei kriittinen", sanoi lääkäri. Hoito aloitettiin heti. Oma romahtamiseni ei ollut kaukana, mutta pakko oli koittaa pysyä rauhallisena. Lauri oli onneton ja pelkäsi. Pelkäsin itsekin, enhän tiennyt mitään täkäläisistä sairaaloista. Suurin osa lääkäreistä ja hoitajista puhui vain espanjaa. Ihmetyttää, sillä sairaala on yksityinen ja sitä käyttää lähes kaikki turistit. kiitos vakuutuksien.
Viikon sairaalassaolon jälkeen Lauri parani ja pääsi kotiin. Olimme muuttamassa kolmatta kertaa kuukauden aikana. Tähän kotiin, jossa nyt olemme.
Tuli vähän raskas juttu. Kaikkihan eivät reagoi asioihin noin raskaasti, mutta minä olin täysin sekaisin ryöstön jälkeen. Ja niin oli lapsetkin. Olen aina ollut mielestäni reipas taistelija, mutta silloin minusta ei ollut mihinkään. En vaan yksinkertaisesti pystynyt. Itkin kaupassa, apteekissa, koulussa, kotona, joka paikassa. Ja se oli varmaan hyvä asia. Puhuin ja puhuin. Ja itkin. Nukuimme lasten kanssa yhdessä ja puhuimme ja puhuimme. Asiaa ei voinut lapsilta peittää, koska ovenkarmet oli palasina ja poliiseja juoksi kotonamme.
Mutta nyt, pahin pelko on väistynyt, on tosin kuitenkin läsnä. Lapset parani keuhkokuumeestaan, senhän sai sitten Mikko ja Ollikin. Tosin selvisivät kotihoidolla. Terveinä ollaan oltu ja nautittu tämän maan tarjoamista kauniista asioista. Tosin meillä on vielä kaikki retket tekemättä, joten keväällä reissaamme katsomaan kaunista Espanjaa tätä vähän tätä Paseota kauemmas. Nyt on hyvä, näin on hyvä.