tiistai 24. helmikuuta 2009

Herkistellen...


Niille, jotka uskoivat minuun, kun enää itse siihen pystynyt.

Niille, jotka hymyllään hälvensivät pimeyden kasvoiltani.


Niille, jotka vaihtoivat taakkani vilpittömään iloonsa ja pitävät sitä hyvänä kauppana.


Niille, joiden rakkaus ja nauru antoivat minulle siivet ja sinitaivaan.


Niille, joita en voi kylliksi kiittää tässä elämässä enkä seuraavassakaan.


Ystävilleni.

2 kommenttia:

Sigge kirjoitti...

Olipas suloisesti muotoiltu runo. Jatka ihmeessä jos noin kauniisti suoni pulppuaa.
Sikke

Kirsi kirjoitti...

Kevättä rinnassa, tunteet pinnassa ;)
Meillä alkaa hiihtolomat lapsilla ja Pekalla ensi viikolla. Mullakin on peräti ma-ti lomaa, mennään Rovaniemelle. Pojat laskettelee ja Allu kokeilee Ounasvaaran mäkihyppymäkiä - siinähän sitä touhua.
Halit!