nämä kuvat piti olla mukana edellisessä tekstissä..

Kännykkä pirahtaa, painan torkun päälle...väsyttää. Voi kun saisi nukkua vielä. Käpertyä peiton lämpöön, sulkea silmät ja toivottaa unis uudestaan tervetulleeksi.Viiden minuutin kuluttua kännykkä hälyttää jälleen...vielä viisi minuuttia....ja jälleen kännykkä pirahtaa. Nyt on pakko nousta. Viileä huone, palelee. Haparoin poikien huoneeseen ja toivottelen huomenet. 15 minuutin kuluttua pitää sitten nousta. harjaan hampaat ja nauran tukalleni, joka muistuttaa hurrikaania. Miksi aina on vaikea herätä, vaikka menis kuinka aikaisin nukkumaan.Näin on ollut minulla aina. Voisin luvata aamulla jollekin tähdet taivaalta jos hän herätttäisi lapset, laittaisi aamupalan ja veisi kouluun. Olen aamuisin oikea tuittu. On pakko saada istua hetki hiljaisuudessa ja herätä. Kiukuttelen ja rähjään kuin kolmevuotias jos olen yliväsynyt. Raahaan itseni olohuoneeseen. Ja sitten. Näen nämä maisemat. Aurinko on nousemassa, pilvet muodostavat uskomattomia näytöksiä taivaalle, taivas on appelsiinin keltainen kun aurinko se värjää kurkottaessaan horisontista. Meri aukeaa edessä ja mieli tasottuu. "Keitetäänkös pojat puuroa vai mikä maistuis" ?

Kalaa espanjalaisittain

Rosada ja merisuola.

Tietenkin sipulia ja valkosipulia !

Pinaattipeti freesataan pannulla.

Perunat raakana pannulle ja sitten uuniin.

Ja eikun syömään !


Heips !

Viikonloppu vierähti jälleen, kuskatessa lapsia synttäreille ja majakalle. Majakka on paikka jossa suomalaiset lapset siis viettävät aikaa pelaillessa ja herkutellen vohveleilla, pitsalla ja milloin milläkin. Tilat tarjoaa seurakuntakoti.
Ilmat on olleet ihanat, lämpöä liki 20 astetta. Tosin tuuli riehuu vielä aikamoisella voimalla.Olette ehkä kuulleet onnettomuudesta Barcelonassa jossa tuuli repi 50m / s vauhdilla urheilutalon katon irti ja lapsia menehtyi....tosi surullista.
Liikunta jäi aika vähille, käytiin vielä lauantaina shoppailemassa ostarissa, haettiin Mikolle uudet farkut ja kengät.
Minä kun rakastan siis merta niin rakastan myös kalaa. Ja sitä täällä riittää. Kymmeniä erilaisia, ja päälle äyriäiset sun muut tuijottajat :) Pidän itse erityisesti kalasta nimeltä Lubina, muistuttaa meidän siikaa. Meidän talomme nimikin on muuten Lubina. Täällä kun kaikilla taloilla on nimet. Ainakin kerrostaloilla. Tänään ostin Rosadaa, valkoista kalaa, josta voi vääntää vaikka mitä. Tänään tein Rosadaa luostarin reseptillä, pinaattia, sipulia, valkosipulia, perunaa. Olen tehnyt tätä aikaisemminkin ja ihastuin siihen. Ihan kiva kokeilla vähän eri tapoja valmistaa kalaa, suomessa sitä kun helposti heittää fileet pannulle mausteena suola. Eikä siinä mitään vikaa, onhan se hyvää. Tykkään myös savustaa kalaa, erityisesti Nieriä on minun savustus suosikkini. Minusta ois muuten ihana lähtä joskus kunnon kalareissulle. Kalastelen poikien, siis lasten kanssa, mutta että sais joskus lähtä ihan oikealle kalareissulle. On niin kiva valmistaa itse saatu kala. Minä kun en pelkää perata ja fileoida. Olen toki lasten kanssa mökillä paistellut ahvenia nuotiolla, sekin on kivaa. Tais mennä nyt ihan kalajutuiksi ;)

Mexico ilta

Pikku veteranot pikku naisille ruokaa sulattamaan ;)

Ruoka oli tosi hyvää !

Miehestä mittaa !

Pieni huomionosoitus synttärisankarille !

Kävimme eilen paikallisessa meksikolaisessa. Mikko sai valita ravintolan koska vietti hiljattain syntymäpäiviään, 14 paukkui mittariin. Ja hauskaa oli jälleen ! Pyysimme jälleen Siken ja Ossin mukaan. Ja miksipäs ei, seura kruunaa illan.

Päivänsankarikin oli tyytyväinen. Tuo 14 vuoden ikä on kyllä kovin koettelevaa. Minulle ja hänelle. Välillä otamme yhteen niin että soi ja välillä nauraa käkätämme ja puhumme rokista. Ja kuuntelemme rokkia. Mutta kovin vaikeaa tuntuu olevan välillä tämä murrosikä, ei varmaan kuullosta kenestäkään tutulle. Ja alussa vasta ollaan, ja kaksi tulee perässä. Mikko on kyllä aika ihana murkku, ottaa hommat hoitaakseen kun tilanne niin vaatii. Auttaakin kotona ihan mukavasti. Mutta välillä kuuluu vaan murmur, kaikki huonosti, kaikki ärsyttää, koulua ei pitäis olla olemassa, mihin sitä tarvii ku aikoo rock-tähdeksi. Näinä päivinä kun elämä on pelkkää juputusta minulta meinaa palaa käämit. Silloin on niin kiva ärsyttää pikkuveljiä ja haastaa riitaa. Ja silloin huutaa ja rähisee kaikki. Tätähän tämä, tästähän minulle on kerrottu. Mutta EDES äidin EI tarvitse kestää kaikkea. Ja kyllä täytyy muksujen ymmärtää että niin metsä vastaa kun sille huutaa. Lapset eivät mene rikki jos niille välillä räjähtää.

Mikko on oikeasti sitä mieltä että hänestä tulee rokkari. Hän haaveilee kitarasta, Les Paulin Gibsonista. Ja tätä juttua riittää aamusta iltaan. Koitan olla innostunut ja kiinnostunut, ja olenkin, mutten joka päivä 12 tuntia...

Rankkaa tämä lasten kanssa välillä on, eniten rassaa ainainen nahina. Ja jos sitä ei ole niin tilanne kyllä kehitetään. Ja kun mies on paljon poissa, tuomarina olo potuttaa välillä ihan tosissaan, ois kiva heitttää hommat toisen ratkaistavaksi. Mutta ilmankaan en missään tapauksessa haluaisi olla. Siis lapsia.

Vipinä viikonloppu

Tämä poika laulaa naisten polvet veteläksi. Espanjalainen musiikki on ihanaa. Kaunista ja herkkää ja tarvittaessa myös baila, baila, jolla otettiin vauhtia lauantai-iltaan :)

Lauantai aamupäivällä kävelin poikien kanssa aallonmurtajalle

Sardiinit valmistuvat mukavasti savun loimussa. Nam !

Kaunis ilma houkuttelee sunnuntaisin Paseolle satoja turisteja ja espanjalaisperheitä kävelylle

Hypättiin Benalmadenan junaan. Matka kestää reilu 5 minuuttia.

Ihailtiin veneitä ja nautittiin leppoisasta meiningistä :)

Syötimme kaloja satama-altaassa

Lopuksi kävimme meksikolaisessa ravintolassa puputtamassa vähän nachoja. Nams !

lämpimänä päivänä maistuu aina yksi san miguel....ja nachojen kanssa varsinkin.

Vietimme tosi kivan viikonlopun ! Antti on reissussa mutta minulla on täällä ihana, hassunhauska ystävä, Sikke. Päätimme lähteä lauantai-iltana baariin. Siken poika Ossi, kohta 18 v, tuli katsomaan poikia. Saunaan, tukat kiharalle, ja hulkkarit huuleen. Otimme meillä oluset.Ja menoksi. Päätimme tehdä pienen kierroksen. Menimme ensin Rock-baariin, jossa oli todella kivaa musiikkia. Kaksi kundia soitti kitaraa ja lauloi. Led Zeppelinistä James Bluntiin. Meininki nousi. Jatkoimme matkaa suomalaiseen baariin. Söimme superhyvät hampparit ja jatkoimme jälleen matkaa. Päädyimme suomalaiseen ravintola Refflaan. Meininki oli jo aika huipussaan ja päädyimme laulamaan karaokea. Muutama biisi jorattiinkin ja aika lensi kuin siivillä. Meillä oli todella hauskaa. Oikea tyttöjen ilta. Kikatusta, käkätystä ja drinkkejä. Enpäs taida kehdata sanoa moneltakos tulin kotiin....

Jos joku ihmettelee miksi suomi-baareihin niin täällä ei ole kovin viisasta naisten lähteä keskenään paikallisiin. Drinkkeihin sujautellaan sitä sun tätä. Tämä tietty koskee enimmäkseen yökerhoja joissa emme hillu mutta koskaan ei voi tietää.

Kaiken kaikkiaan tosi kiva viikonloppu, säät suosi ja oli ihana käydä tuulettumassa. Sikke lähettelee Memmulle ja Kirsille terveisiä :)

Meri

tuijotan ja tuijotan...

Minä rakastan merta. Kaikkia sen olomuotoja, myrskyävää ja tyyntä merta. Rakastan sen tuoksua, kohinaa ja suolan makua.

Täällä meri on koko ajan läsnä. Astuessani kotiovesta sisään, astuessani ulos. Sen kohina kuuluu sisään asti, vaikka terassin ovet ovat kiinni. Joskus se vain kohisee, joskus ulvoo ja raivoaa. Pauhu on joskus sanoinkuvaamaton.

Eniten rakastan tuijottaa merta, jonka horisontti on kaukana jossain. Vain merta, loputonta merta. Se antaa uskomatonta rauhaa, antaa mahdollisuuden käydä omaa sisintä ja ajatuksia läpi. Käydä läpi elämää, kokonaisuudessaan.Rauhoittua. Ei virikkeitä, vain loputon meri. On uskomatonta, miten lukot napsahtelevat auki sisältä.

Joskus, kesken työnteon, lähden kävelemään rannalle. Annan töiden odottaa.Istun ja tuijotan. Joskus koitan selvitttää päätäni ja ajatuksiani. Miksi taas tein jotain hölmöä ? Miksen jättänyt tekemättä? Miksen voinut hillitä itseäni tietyissä tilanteissa? Milloin minä kasvan aikuiseksi... Ja meri vastaa että hyväksy itsesi, anna anteeksi itsellesi. Kunhan ei loukkaa ketään. Mutta loukkaanko ? Sitä en tiedä, niin monta on tulkitsijaa kuin on ihmistä. Joskus kun tarkoittaa hyvää niin toinen on siitä haavoittunut. Että miten päin tässä pitäis sitten elää ? Niin kuin itsestä oikealta tuntuu. Jos toiselle hyvää tarkoittaa niin enempää ei voi tehdä. Tai sitten ei vaan tee.

Painiskelen päivittäin asioiden kanssa jos olen jotakin ihmistä satuttanut. Se hiertää ja kaihertaa. Ja syö. Varsinkaan jos en ole pystynyt loukkaustani hyvittämään. Eihän sitä koskaan voi kokonaan hyvittää mutta kuitenkin on sellainen olo että haluaisi edes yrittää. Mutta kun tai jos siihen ei ole mahdollisuutta, on vain koitettava elää asian kanssa. Hyväksyttävä se tosiasia, että jotkut asiat kulkevat suruna läpi elämän.

Hieman tuli nyt raskasta tekstiä mutta joskus on vaan kirjoitettava näitäkin. Pojat pelailee pleikkaa ja mies on Amerikassa. Olo on ihan tyyni, niin kuin merikin tällä hetkellä....

Rannalla

Fudis hiekalla on aika rankkaa. Onneksi sain olla välillä maalissa.

Kuka ehtii ensin ?

Peilistä ! Kuka liikkui ?

Fudista pelattiin ihan tosissaan ;)

Ja sitten huuhdottiin hiekat välimereen...



Hola !

Täällä taas, toipuneena koneen kaatumisesta. Miten se tuntuikin niin raskaalta, romahdin vallan hetkeksi. Mutta nyt, olen täynnä elämisen riemua, taistelua, onnea ! Tuliko tämä voima ystäviltä, korkeammalta vai mistä se tuli, mutta sitä on ! Olen myynyt konsertteja ja luonut ihania suhteita ja kontakteja ympäri Suomen. Ehkäpä nämä vastoinkäymiset tekevät minusta ihmisen joka uskaltaa olla toiselle ihmiselle vain ihminen. Ei ainoastaan soittajan puoliso vaan minä itse. Nautin toki seurauksista joita ahkera työ tuottaa. Mutta nautin myös tunteesta että vaikka vene keikkuu ei se välttämättä kaadu. Välillä voi toki siltä tuntua mutta tunnen olevani selviäjä, kunhan vahingot ovat aineellisia. Huomaan olevani ihminen jolla sisu kasvaa ja taistelunvimma kasvaa jos jotain murheita sattuu. Tietty pari päivää hypin tasajalkaa ja parun mutta sitten naks, ja taistelu alkaa. Niinhän tämä elämä menee, kaikilla meillä, elämässä sattuu tapahtuu ja sattuu, haavoittaen enemmän tai vähemmän, mutta jatkettava on. Pohjalla varmaan tähän murtumiseen kun kone kaatui on yhä murtautuminen kotiimme, se haava on syvällä ja sattuu yhä. Ei rahallisen menetyksen takia vaan kaiken muun. Mutta kiitollisena, olemme kaikki hengissä.

Nyt on ollut pari kaunista päivää, asteita on ollut 17 ja aurinko on sateiden jälkeen tuonut kaivattua valoa ja lämpöä. Ja kun aurinko paistaa, ilma on ihanan lämmin. Ponkaisin poikien kanssa siis kadun toiselle puolelle rannalle pelaileen fudista, muita pallopelejä, polttopalloa. Lopuksi pumpsahdettiin välimereen, kylmään sellaiseen. Kyllä oli pemppu ja reidet kipeenä kun kolme tuntia juostiin ja pelattiin. Hiekka antaa mukavaa vastusta.

Eli olo on siis onnellinen ja levollinen, olen täynnä voimaa ja iloa. Paisteltiin poikien kanssa kalaa päivälliseksi ja tunnelma on rauhaisa. Elämä on kaunis, on se . Kiitos siitä.